Vain osa hajuaistimuksista perinnöllisiä
12.8.2008
Monet hajuaistimukset muotoutuvat ympäristötekijöiden perusteella ja muuttuvat iän myötä. Vain tiettyjen tuoksujen aistiminen on perinnöllistä. Hajujen kokemista on pidetty opittuna, mutta myös geneettinen vaihtelu saattaa selittää hajukokemusten yksilöllisyyttä.
Tutkimustietoa on olemassa niukasti, mutta hajureseptorien geenit on tunnistettu. Muutkin geenit saattavat olla yhteydessä hajuhavaintoihin.
Antti Knaapila määritti Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa tekemässään väitöskirjassa perintö- ja ympäristötekijöiden vaikutuksia ihmisen hajuaistimuksiin. Hänen tutkimuksensa perusteella näyttää siltä, että geenit määräävät vain raamit, joiden puitteissa pääasiallisesti ympäristötekijät muokkaavat hajujen aistimista.
Kanelin miellyttävyys havaittiin perinnölliseksi perhetutkimuksessa, jossa myös paikannettiin miellyttävyyteen mahdollisesti vaikuttava geenialue kromosomista 4. Yli tuhannen henkilön perhetutkimuksessa käytettiin kaupallisen hajutestin hajuja. Tähän testiin kuuluvat banaani, suklaa, kaneli, bensiini, sitruuna, sipuli, tinneri, ananas, ruusu, savu, saippua ja tärpätti. Perhetutkimuksen tulosten ja kirjallisuuden pohjalta kaksostutkimuksia varten suunniteltiin uusi hajuärsykesarja, johon kuuluvat androstenoni (miehinen feromoni), suklaa, kaneli, isovaleriaanahappo, sitruuna ja tärpätti.
Kaksostutkimuksessa havaittiin kohtalainen periytyvyys vain androstenonin hajun koetulle voimakkuudelle ja miellyttävyydelle. Niiden taustalla on todennäköisesti samoja geenejä.
Lisäksi osallistujat arvioivat oman hajuaistinsa toiminnan ja ympäristön hajujen häiritsevyyden. Omat arviot hajuaistin toiminnasta heijastivat enemminkin hajujen koettua häiritsevyyttä kuin haistamiskykyä tai geneettistä vaikutusta.
Lisätutkimuksia tarvitaan geenien ja ympäristön vuorovaikutuksesta, esimerkiksi siitä, miten hajuille altistuminen vaikuttaa hajureseptorigeenien säätelyyn.