Mehiläisen perimä kartoitettu
3.11.2006
Hunajamehiläisen (Apis mellifera) perimän eli genomin kartoitus on saatu valmiiksi. Samalla on selvitetty lukuisten geenien toimintaa muun muassa mehiläisen aivoissa. Mehiläinen on vasta kolmas hyönteinen, jonka perimä on selvitetty. Tutkijat ovat aiemmin onnistuneet kartoittamaan banaanikärpäsen ja malariasääsken perimät.
Osa mehiläisen geeneistä muistuttaa yllättäen enemmän selkärankaisten eläinten geenejä kuin jo kartoitettujen hyönteisten geenejä. Tämä pätee erityisesti elimistön kellokoneiston eli vuorokausirytmiä säätelevien geenien toiminnalle. Mehiläisen hajuaistin geenistö on monipuolisempi, makuaistin geenistö puolestaan suppeampi kuin banaanikärpäsellä ja sääskellä.
Mehiläisillä on tarkoin säädelty yhteiskuntarakenne. Pesässä on vain yksi lisääntyvä naaras, mehiläiskuningatar. Kaikilla naarailla on kuitenkin lähtökohtaisesti sama perimä. Kuningatar saadaan kehittymään kasvattamalla toukka ns. kuninkaallisella hyytelöllä, jossa on erityisiä valkuaisaineita, vitamiineja, rasvoja ja muita ravinteita. Se saa geenit toimimaan toisella tavalla kuin normaaliruokaa saavat mehiläistoukat.
Kuninkaallisen hyytelön kehittymistä ohjaa joukko geenejä, joita on vain hunajamehiläisillä ja sen lähisukuisilla lajeilla. Perimän kartoituksen uskotaan tuovan selvyyttä sille, miten kehitys on johtanut näin monimutkaiseen rakenteeseen ja millaiset geenit ylläpitävät sosiaalista hierarkiaa.
Perimä osoittaa myös, että mehiläinen on lähtöisin Afrikasta. Eurooppaan se on levittäytynyt ainakin kahtena erillisenä aaltona. Sen tuloksena Euroopassa elää kaksi eri mehiläispopulaatiota, jotka ovat geneettisesti kauempana toisistaan kuin nykyisin Afrikassa elävistä mehiläisistä.
Mehiläisen perimä julkaistiin uudessa Nature-lehdessä, mutta geenien toimintaa on selvitetty koko ajan kartoituksen edistyessä. Niiden pohjalta julkaistiin tutkimuksia myös kolmessa muussa tieteellisessä julkaisussa.