Geenitekniikan riskeistä keskusteltiin Viikissä
24.4.2007
Millaisia riskejä kasvien jalostamiseen geenitekniikalla liittyy? Helsingin yliopiston kasvintuotannon biologian opiskelijat järjestivät keskustelutilaisuuden geenitekniikan käytöstä kasvinjalostuksessa. Keskustelussa vertailtiin geenitekniikkaa muihin kasvinjalostusmenetelmiin.
Professori Teemu Teeri soveltavan biologian laitokselta totesi, että geenitekniikan suurimmat riskit ovat samat kuin kasvinjalostuksessa yleensä: ihmisen terveydelle riskejä ovat syntyvät allergiat sekä mahdolliset myrkylliset aineet, toksiinit. Ympäristöriskejä puolestaan ovat geenien ”karkaaminen” ja asettuminen luontoon sekä biodiversiteetin eli geneettisen monimuotoisuuden väheneminen.
- Nähdäkseni geenitekniikkaa tunnutaan lähtökohtaisesti vastustavan, mikä ilmenee esimerkiksi tiukemmassa lainsäädännössä. Kuitenkin mainittuja riskejä tulisi verrata muiden menetelmien riskeihin, Teeri peräänkuulutti.
Myös dosentti Kristina Lindström soveltavan kemian ja mikrobiologian laitokselta totesi geenitekniikan olevan yksi menetelmä muiden joukossa, eikä menetelmä sinänsä voi olla hyvä tai paha. Lindströmin mukaan geenitekniikan suurimmat ongelmat ovat sosioekonomisia. Ongelmat liittyvät lainsäädäntöön, tuotteiden patentoimiseen ja monopolisointiin: koska geenitekniikka on kallista, vain suurimmilla yrityksillä on varaa esimerkiksi riskinarvioinnin vaatimiin testauksiin.
Ylitarkastaja Marja Ruohonen-Lehto Suomen ympäristökeskuksesta toi esiin riskinarvioinnin näkökulman. Geenitekniikan mahdollisia ympäristöriskejä arvioidaan Suomessa tarkan ohjeistuksen mukaan. Ruohonen-Lehdon mukaan haastavinta on vaaratekijöiden mahdollisen ilmenemisen aikajänteen arvioiminen. Onkin paikallaan, että uusia tekniikoita tutkitaan aluksi enemmän – niissä voi ilmetä riskejä, joita ei ole osattu ottaa huomioon.
- Geenitekniikkakeskustelussa tulisi kuitenkin myöntää, että menetelmä eroaa perinteisestä jalostuksesta ja sitä on pidetty aiempiin nähden ylivertaisena. Vaikka se on yksi jalostusmuoto, ei sitä käytettäisi, jos muilla keinoin saataisiin vastaavia tuloksia aikaan, totesi Ruohonen-Lehto loppupuheenvuorossaan.
Tilaisuuden järjestäneet Hanna Tuomisto ja Elisa Niemi kertovat kimmokkeen tilaisuuden järjestämiseen lähteneen siitä, että geenitekniikan kaltaisiin monimutkaisiin asioihin ei tavallisilla kursseilla ehditä paneutua perinpohjaisesti.
Keskustelutilaisuuden alustukset:
http://www.mm.helsinki.fi/tiedotus/2007/070424_gm-keskustelu.htm