EU:n ympäristöministerit sopivat geenimuunneltujen tuotteiden tuonnista
10.12.2002
(Ympäristöministeriö, tiedote 10.12.)Ympäristöneuvostossa
saavutettiin maanantai-iltana yhteisymmärrys asetusehdotuksesta,
joka koskee geneettisesti muunnettujen organismien jäljitettävyyttä
ja merkintöjä. Asetusehdotus menee vielä Euroopan Parlamentin
toiseen käsittelyyn ja se voi yhteispäätösmenettelyn jälkeen tulla
voimaan jäsenmaissa aikaisintaan vuoden 2003 kuluessa.
Tällöin voidaan vähitellen aloittaa uudelleen lupakäsittely, jonka avulla EU:n markkinoille voidaan hyväksyä uusia, ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle turvallisia gm-tuotteita. Näin ei ole tapahtunut vuoden 1998 jälkeen eli hyväksymismenettelyssä on vallinnut ns. moratorio.
Tässä vaiheessa on kuitenkin vielä mahdotonta sanoa, alkaako ns. moratorio purkautua lähiaikoina vai ei.
Ympäristöministerit ratkaisivat muun muassa kiistan siitä, miten tarkasti on ilmoitettava elintarvikkeiksi, rehuiksi tai jatkojalostukseen tarkoitettujen GM-seosten yksilölliset tunnisteet. Neuvostossa tuli hyväksytyksi kanta, jonka mukaan suurina erinä kuljetettavien gm-tuotteiden asiakirjojen olisi sisällettävä kaikkien niiden GMO:n tunnisteet, joita on käytetty GMO-seoksissa. Käytännössä tämä tarkoittaa suurina erinä eli ns. bulkkikuljetuksina toimitettavia GM-tuotteita, kuten GM-viljaa.
Tämä määräys saattaa tuottaa ongelmia GM-viljaerien tuonnissa muun muassa Yhdysvalloista, missä GM-soijaa viljellään laajalti ja missä vastaavia jäljitettävyys- ja merkintämääräyksiä ei ole. Siksi osa jäsenmaista, muun muassa Suomi, oli sitä mieltä, että asiakirjoissa riittäisi ilmoitus niistä GMO:n tunnisteista, joita kyseinen erä mahdollisesti sisältää. Tämä kanta jäi kuitenkin neuvostossa vähemmistöön ja yhteisen kannan saavuttamiseksi maat pitivät saavutettua tulosta kuitenkin parempana kuin ehdotuksen hylkäämistä.
Lisäksi hyväksyttiin tarkistuslauseke, jonka mukaan komissio antaa selvityksen tämän määräyksen toimeenpanosta 2 vuotta asetuksen voimaan tulon jälkeen. Selvityksessä on myös ehdotuksia tarvittavista muutoksista muun muassa Cartagenan bioturvapöytäkirjan kehityksen ja tarvittaessa WTO:n määräysten valossa.
Ympäristöministerit sopivat niinikään ns. tahattomien jäämien ja niiden kynnysarvojen soveltamisesta kaikkien GM-tuotteiden merkintä- ja jäljitettävyysvaatimuksiin. Saavutettu ratkaisu noudatteli samoja linjauksia kuin mistä sovittiin pari viikkoa sitten maatalousneuvostossa GM-elintarvikkeita ja rehuja koskevassa asetusehdotuksessa. Ympäristöneuvoston päätöksen mukaisesti GM-tuotteita ei tarvitse merkitä, jos ne sisältävät 0.9 prosenttia tai sitä vähemmän EU:ssa hyväksyttyä geneettisesti muunnettua organismia. Vastaavasti merkintää ei tarvita, jos tuote sisältää 0.5 prosenttia tai vähemmän GMO:a, jota ei ole vielä EU:ssa hyväksytty, mutta jotka on todettu turvallisiksi ihmisten ja eläinten terveydelle sekä ympäristölle.
Ministeri Backmanin mielestä asetusehdotus on hyvä pohja tulevalle työlle ja tarjoaa kuluttajalle turvallisen ja toteuttamiskelpoisen ratkaisun gm-kysymyksissä. Suomi piti tärkeänä, että asetusehdotus hyväksyttäisiin, jotta GM-tuotteiden hyväksyminen voi EU:ssa vähitellen alkaa uudelleen.
Asetuksella varmistetaan, että geenitekniikalla muunnettuja organismeja (GMO) sisältävät tuotteet tai GMO:sta valmistetut elintarvikkeet ja rehut voitaisiin jäljittää kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa antamalla näille yksilölliset tunnistetiedot eli koodit. Koodi seuraisi elävän geenitekniikalla muunnetun organismin mukana eri tuotantovaiheissa "pellolta pöytään" eli markkinoille saattamisesta lähtien aina siihen saakka, kunnes se käytetään elintarvikkeina, rehuina tai muissa tarkoituksissa.
Asetus koskisi kaikkia eläviä geneettisesti muunnettuja organismeja ja kaikkia tuotteita, jotka sisältävät GMO:a (elintarvikkeet, rehut ja non-food -tuotteet) sekä GMO:sta valmistettuja elintarvikkeita ja rehuja eli ns. johdannaistuotteita. Käytännössä eläviä GMO:a tai niitä sisältäviä tuotteita voivat olla esimerkiksi tomaatit ja niistä valmistettu tomaattisose. Asetuksen mukaan kaikki elintarvikkeet ja rehut sekä niiden johdannaistuotteet on merkittävä ja jäljitettävä. Myös muuhun käyttöön tarkoitetut GMO:t, kuten esimerkiksi puuvilla tai biopolttoaineisiin tarkoitettu rapsi, on myös voitava jäljittää ja merkitä. Esimerkkejä johdannaistuotteista, joita sen sijaan ei tarvitse merkitä, ovat gm-puuvillasta valmistettu t-paita tai farkut tai gm-rapsista valmistettu biodieselöljy.
Jäljitettävyyden ansiosta geenitekniikalla muunnettuja organismeja sisältävät tai niistä valmistetut tuotteet voitaisiin tarvittaessa helposti vetää pois markkinoilta, jos ne osoittautuvat terveydelle tai ympäristölle haitallisiksi.
Asetus toisi myös selkeät merkinnät geenitekniikalla muunnettuja organismeja sisältäviin tuotteisiin tai niitä sisältäviin pakkauksiin. Siten kuluttajalla olisi mahdollisuus tehdä valintoja GM-tuotteiden ja perinteisin menetelmin valmistettujen tuotteiden välillä.
http://www.vyh.fi/ajankoht/tiedote/ym/tied2002/ym02197.htm
Tällöin voidaan vähitellen aloittaa uudelleen lupakäsittely, jonka avulla EU:n markkinoille voidaan hyväksyä uusia, ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle turvallisia gm-tuotteita. Näin ei ole tapahtunut vuoden 1998 jälkeen eli hyväksymismenettelyssä on vallinnut ns. moratorio.
Tässä vaiheessa on kuitenkin vielä mahdotonta sanoa, alkaako ns. moratorio purkautua lähiaikoina vai ei.
Ympäristöministerit ratkaisivat muun muassa kiistan siitä, miten tarkasti on ilmoitettava elintarvikkeiksi, rehuiksi tai jatkojalostukseen tarkoitettujen GM-seosten yksilölliset tunnisteet. Neuvostossa tuli hyväksytyksi kanta, jonka mukaan suurina erinä kuljetettavien gm-tuotteiden asiakirjojen olisi sisällettävä kaikkien niiden GMO:n tunnisteet, joita on käytetty GMO-seoksissa. Käytännössä tämä tarkoittaa suurina erinä eli ns. bulkkikuljetuksina toimitettavia GM-tuotteita, kuten GM-viljaa.
Tämä määräys saattaa tuottaa ongelmia GM-viljaerien tuonnissa muun muassa Yhdysvalloista, missä GM-soijaa viljellään laajalti ja missä vastaavia jäljitettävyys- ja merkintämääräyksiä ei ole. Siksi osa jäsenmaista, muun muassa Suomi, oli sitä mieltä, että asiakirjoissa riittäisi ilmoitus niistä GMO:n tunnisteista, joita kyseinen erä mahdollisesti sisältää. Tämä kanta jäi kuitenkin neuvostossa vähemmistöön ja yhteisen kannan saavuttamiseksi maat pitivät saavutettua tulosta kuitenkin parempana kuin ehdotuksen hylkäämistä.
Lisäksi hyväksyttiin tarkistuslauseke, jonka mukaan komissio antaa selvityksen tämän määräyksen toimeenpanosta 2 vuotta asetuksen voimaan tulon jälkeen. Selvityksessä on myös ehdotuksia tarvittavista muutoksista muun muassa Cartagenan bioturvapöytäkirjan kehityksen ja tarvittaessa WTO:n määräysten valossa.
Ympäristöministerit sopivat niinikään ns. tahattomien jäämien ja niiden kynnysarvojen soveltamisesta kaikkien GM-tuotteiden merkintä- ja jäljitettävyysvaatimuksiin. Saavutettu ratkaisu noudatteli samoja linjauksia kuin mistä sovittiin pari viikkoa sitten maatalousneuvostossa GM-elintarvikkeita ja rehuja koskevassa asetusehdotuksessa. Ympäristöneuvoston päätöksen mukaisesti GM-tuotteita ei tarvitse merkitä, jos ne sisältävät 0.9 prosenttia tai sitä vähemmän EU:ssa hyväksyttyä geneettisesti muunnettua organismia. Vastaavasti merkintää ei tarvita, jos tuote sisältää 0.5 prosenttia tai vähemmän GMO:a, jota ei ole vielä EU:ssa hyväksytty, mutta jotka on todettu turvallisiksi ihmisten ja eläinten terveydelle sekä ympäristölle.
Ministeri Backmanin mielestä asetusehdotus on hyvä pohja tulevalle työlle ja tarjoaa kuluttajalle turvallisen ja toteuttamiskelpoisen ratkaisun gm-kysymyksissä. Suomi piti tärkeänä, että asetusehdotus hyväksyttäisiin, jotta GM-tuotteiden hyväksyminen voi EU:ssa vähitellen alkaa uudelleen.
Asetuksella varmistetaan, että geenitekniikalla muunnettuja organismeja (GMO) sisältävät tuotteet tai GMO:sta valmistetut elintarvikkeet ja rehut voitaisiin jäljittää kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa antamalla näille yksilölliset tunnistetiedot eli koodit. Koodi seuraisi elävän geenitekniikalla muunnetun organismin mukana eri tuotantovaiheissa "pellolta pöytään" eli markkinoille saattamisesta lähtien aina siihen saakka, kunnes se käytetään elintarvikkeina, rehuina tai muissa tarkoituksissa.
Asetus koskisi kaikkia eläviä geneettisesti muunnettuja organismeja ja kaikkia tuotteita, jotka sisältävät GMO:a (elintarvikkeet, rehut ja non-food -tuotteet) sekä GMO:sta valmistettuja elintarvikkeita ja rehuja eli ns. johdannaistuotteita. Käytännössä eläviä GMO:a tai niitä sisältäviä tuotteita voivat olla esimerkiksi tomaatit ja niistä valmistettu tomaattisose. Asetuksen mukaan kaikki elintarvikkeet ja rehut sekä niiden johdannaistuotteet on merkittävä ja jäljitettävä. Myös muuhun käyttöön tarkoitetut GMO:t, kuten esimerkiksi puuvilla tai biopolttoaineisiin tarkoitettu rapsi, on myös voitava jäljittää ja merkitä. Esimerkkejä johdannaistuotteista, joita sen sijaan ei tarvitse merkitä, ovat gm-puuvillasta valmistettu t-paita tai farkut tai gm-rapsista valmistettu biodieselöljy.
Jäljitettävyyden ansiosta geenitekniikalla muunnettuja organismeja sisältävät tai niistä valmistetut tuotteet voitaisiin tarvittaessa helposti vetää pois markkinoilta, jos ne osoittautuvat terveydelle tai ympäristölle haitallisiksi.
Asetus toisi myös selkeät merkinnät geenitekniikalla muunnettuja organismeja sisältäviin tuotteisiin tai niitä sisältäviin pakkauksiin. Siten kuluttajalla olisi mahdollisuus tehdä valintoja GM-tuotteiden ja perinteisin menetelmin valmistettujen tuotteiden välillä.
http://www.vyh.fi/ajankoht/tiedote/ym/tied2002/ym02197.htm