Uutta tietoa syövän syntymekanismeista
22.9.2008
VTT:n ja Turun yliopiston yhteinen tutkimusryhmä on professori Johanna Ivaskan johdolla ratkaissut syöpätutkijoita vuosikymmeniä askarruttaneen mysteerin siitä, miksi solu tarvitsee ympäröivää kudosta jakautuakseen. Tutkimus osoittaa, että ympäröivästä kudoksesta irtautunut solu ei pysty jakautumaan normaalisti, mikä aiheuttaa solun perimään syöpään altistavia muutoksia.
Vuosikymmenien ajan tutkijat ovat tienneet, että ihmisen solujen pitää olla oikealla paikallaan elimistössä, sitoutuneena kudokseen, jotta ne voivat jakautua normaalisti. Joutuessaan irralleen kudoksesta normaalit solut eivät pysty jakautumaan ja kuolevat.
Ryhmän väitöskirjatutkijoiden Saara Tuomen ja Teijo Pellisen mikroskooppikuvat paljastivat tutkimusryhmälle, että jakautuva solu ankkuroi itsensä jakautumisen eri vaiheissa integriini-nimisillä soluntarttumisreseptoreilla. Solu, jonka ankkurimolekyylit eivät toimi, jakautuu epänormaalisti ja on potentiaalinen alku syövälle. Yhteistyössä professori Olli Kallioniemen tutkimusryhmän kanssa tutkimusryhmä löysi myös todisteita, että tämä ankkurointimekanismi on häiriintynyt joissain munasarjasyöpätapauksissa ja eturauhassyövän etäpesäkkeissä.
Löydös tukee tieteessä jo viime vuosisadan alussa esitettyä hypoteesia siitä, että epänormaali solujakautuminen olisi yksi syövän syntymekanismi.
Tutkimustulokset avaavat täysin uusia näkökulmia syövän synnyn alkuvaiheisiin sekä siihen, miten syöpäkudoksessa tapahtuvat muutokset edesauttavat syövän jatkuvaa muuntumista pahanlaatuisemmaksi ja aggressiivisemmaksi kasvaimeksi. Solujen muuttuessa riippumattomiksi ankkurointimekanismeista syntyy noidankehä, jossa kiihtyvällä vauhdilla tapahtuvat perimän muutokset mahdollistavat yhä aggressiivisemmaksi kehittyvän taudin.