Suomalaisväestö soveltuu parhaiten maailmassa kansantautien geenitaustan selvittämiseen
7.4.2006
Suomalainen väestö sopii monia muita väestöjä huomattavasti paremmin kansantaudeille altistavien geenien etsimiseen. Sairastumisalttiutta lisäävien geenivirheiden paikantaminen on helpompaa tutkimalla suomalaisia kuin tähän asti muina ideaalisina pidettyjä afrikaaneja, aškenaasijuutalaisia, costaricalaisia, hollantilaista erityisväestöä, kolumbialaisia, newfoundlantilaisia tai sardinialaisia.
Näin kertoo laaja, kansainvälisenä yhteistyönä Yhdysvalloissa Kalifornian yliopistossa (UCLA) suoritettu vertailututkimus. Suomesta tutkimukseen osallistuivat akatemiaprofessori Leena Palotie ja dosentti Teppo Varilo Kansanterveyslaitokselta ja Helsingin yliopistosta sekä professori Marjo-Riitta Järvelin Oulun yliopistosta. Tutkimus julkaistiin äskettäin Nature Geneticsin verkkolaitoksessa.
Tutkimuksessa selvitettiin eri väestöjen sopivuutta geenitutkimuksiin vertailemalla yhdessä periytyvien kromosomaalisten DNA-alueiden pituutta. Mitä pidempiä yhteiseltä esivanhemmalta periytyviä DNA-jaksoja väestössä on, sitä todennäköisempää on altistavien geenivirheiden löytyminen sopivassa potilasotoksessa, ja sitä helpompaa on taudille altistavan geenin paikantaminen. Kromosomi 22 periytyy tutkimuksen mukaan suomalaisilta vanhemmilta heidän lapsilleen paljon pitempinä kokonaisuuksia kuin tutkimuksessa mukana olleilla muilla väestöillä. Näin alttiusgeenien arvioidaan löytyvän suomalaisväestössä 60 prosenttia pienemmällä geenimerkkien määrällä ja luotettavammin kuin missään muussa tutkitussa väestössä.
Tutkimus osoittaa, että juuri Suomessa kannattaa panostaa kansantaudeille altistavien geenien etsimiseen, ainutlaatuisen edullisen hinta-hyöty-suhteen ja tiedon luotettavuuden perusteella. Tämä johtuu siitä, että Suomessa on osaväestöjä, jotka polveutuvat harvoista kantaisistä ja –äideistä ja jotka ovat saaneet elää rauhassa sivussa suurista muuttovirroista vuosisatoja. Tämän seurauksena kansantauteihin liittyvien geenien tai kromosominosien paikantaminen on helpompaa. Etenkin kun tältä ajalta maassamme on olemassa tarkka väestökirjanpito.
Suomalainen geenitutkimus on ollut kansainvälisestikin arvioiden poikkeuksellisen menestyksekästä. Syynä tähän ovat olleet tässä tutkimuksessa korostetun väestörakenteen lisäksi erityisesti kansan myönteinen suhtautuminen tieteelliseen tutkimukseen, lääketieteellisen osaamisen korkea taso, sekä korkeatasoiset terveydenhuollon rekisterit ja väestökirjanpidot. Suomalaisväestöissä onkin jo tunnistettu keuhkoastman, veren korkeiden rasva-arvojen, MS-taudin, skitsofrenian ja lukihäiriön alttiusgeenejä.
Näiden ympäristön ja perimän vuorovaikutuksessa syntyvien yleisten sairauksien ns. monitekijäisten kansantautien altistavien geenialueiden etsiminen on kuitenkin osoittautunut varsin haasteelliseksi. Näin ollen viime vuosina mahdollisimman tarkoituksenmukaisen tutkimusväestön löytäminen on ollut avainkysymys kansainvälisessä geenitutkijayhteisössä.