Geeniterapialla tärkeä rooli sydän- ja verisuonitautien tutkimuksessa
23.11.2007
Geeniterapiasta on tullut jo merkittävä osa tutkimuksia, joilla tuetaan nykyisiä sydän- ja verisuonitautien hoitomuotoja. Verisuoniston geeniterapiassa tärkeä rooli on verisuonen pintakerroksen kasvutekijän (VEGF) geeniperheen jäsenillä, joiden on todettu parantavan uudissuonistoa iskeemisissä kudoksissa, joissa verenkierto ei ole riittävä, sekä korjaavan pintakerrosvaurioita hoitojen jälkeen.
Kuopion yliopiston tutkija Pia Leppäsen väitöstutkimuksessa todettiin, ettei lyhytkestoisella VEGF-geeniperheen käytöllä ole yhteyttä valtimonkovettumataudin kehittymiseen. Sen sijaan pitkäaikaisen VEGF-A-geenin ilmentymisen todettiin mahdollisesti aiheuttavan patologisia muutoksia.
Osana väitöstyötä kehitettiin menetelmä, jolla voidaan paikallistaa siirtogeeni tarkkaan tietylle alueelle kudoksissa. Tällä metodilla pystytään tunnistamaan virus DNA-kudoksesta, vaikka varsinainen geenin ilmentyminen olisikin jo kadonnut. Tällöin mahdolliset geeninsiirrosta aiheutuneet kudosmuutokset voidaan paikallistaa vielä senkin jälkeen kun siirtogeenin ilmentyminen on lakannut.
Sydän- ja verisuonitaudit on yhä suurimpia kuolinsyyn aiheuttajia länsimaissa huolimatta parantuneista elintavoista ja kolesterolia alentavista lääkityksistä.
Geeniterapia on tulevaisuuden hoitomuoto, mutta varsinaisen sydän- ja verisuonitaudin ehkäisyssä perinteiset kolesterolia alentavat lääkitykset sekä terveelliset elintavat ovat kuitenkin tärkein ehkäisevä hoitomuoto.