TURVALLISUUS JA BIOTEKNOLOGIA
Termillä bioturvallisuus (engl. biosafety) tarkoitetaan sellaisia menetelmiä, joiden tarkoituksena on varmistaa bioteknologian sovellusten turvallisuus terveydelle, maataloudelle ja ympäristölle.
Toisin sanoen bioturvallisuudella kuvataan pyrkimyksiä vähentää tai poistaa bioteknologiaan ja kaikkiin sen sovelluksiin liittyviä mahdollisia riskejä. Bioturvallisuuden perusajatuksena on taata modernin bioteknologian turvallinen käyttö.
Bioturvallisuusteema lähti alun perin liikkeelle biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden sekä turvallisen elinympäristön säilyttämisestä sekä näiden suojaamisesta bioteknologian mahdollisesti aiheuttamilta riskeiltä. Bioturvallisuus on laaja käsite ja siihen liittyy useita aihealueita, esimerkiksi talous-, kehitysmaa-, kulttuuri- ja eettiset kysymykset.
Tuoko bioteknologia turvallisuutta?
Modernin bioteknologian kehitys on tuonut täsmällisempää tietoa elinympäristöstämme ja käyttämistämme menetelmistä sekä siten tarjonnut mahdollisuuden lisätä ihmisen hyvinvointia ja elinympäristömme turvallisuutta. Sovelluksia löytyy esimerkiksi terveydenhuollon, elintarviketuotannon, maatalouden ja ympäristönsuojelun sektoreilta.
Turvallisuus & terveydenhuollon sovellukset
Mikrobien tunnistaminen geenitekniikan menetelmien avulla ja ihmisgeenien tutkimus ovat tehneet sairauksien tunnistamisen helpommaksi ja nopeammaksi. Esimerkiksi SARS-epidemian aiheuttaneen viruksen lajintunnistus tehtiin geeniteknologisin menetelmin. Täsmällisempi tieto taudinaiheuttajista on mahdollistanut myös parempien diagnostisien menetelmien ja rokotteiden kehittämisen.
Bioteknisesti valmistettuja lääkkeitä käytetään useimmilla lääketieteen osa-alueilla. Esimerkiksi lähes kaikki sokeritaudin hoitoon käytettävä insuliini on valmistettu geeniteknologian avulla. Bioteknologinen valmiste muistuttaa usein elimistön omia valkuaisaineita. Sen vuoksi niiltä puuttuvat useat sellaiset haittavaikutukset, jotka liittyvät elimistölle täysin vieraiden aineiden käyttöön. Toisaalta bioteknologisesti valmistetut lääkkeet ovat korvanneet ihmisen tai eläinten kudoksista eristettyjä lääkkeitä paremman infektioturvallisuutensa ansiosta.
Ruoka
Ruokaturvallisuutta voidaan parantaa geenitekniikan avulla esimerkiksi tunnistamalla ruokamyrkytyksiä aiheuttavat mikrobit ja estämällä niiden pääsy elintarvikkeisiin. Bioteknisiä menetelmiä sovelletaan myös elintarvikkeiden raaka-aineiden puhtauden määrittämiseen ja esimerkiksi geenimuunneltujen ainesosien tunnistamiseen elintarvikkeista.
Geenimuunnellun ruuan turvallisuus jakaa yhä mielipiteitä. Eurooppalaiset ja bioteknologia (2005) -eurobarometrin mukaan gm-ruokaan suhtautuu kielteisesti yhä yli puolet vastaajista. Eniten gm-ruuassa arveluttaa sen tuomat mahdolliset riskit ja teknologian tuomiin hyötyihin suhtaudutaan skeptisesti. Silti yli 40 prosenttia vastaajista olisi valmis hyväksymään gm-ruuan. Tärkeimpinä etuina pidettiin terveysvaikutuksia sekä mahdollisuutta vähentää torjunta-aineiden käyttöä.
Lue myös>>Geeniruoka Ekstra
Ympäristö
Mikrobien aiempaa täsmällisempi tunnistaminen tuo mahdollisuuksia myös ympäristönsuojeluun. Mikrobeja jalostamalla voidaan tuottaa sellaisia mikrobeja, jotka hajottavat ympärille haitallisia aineita. Tavoitteena on, että nämä bioteknologiset sovellukset lisäisivät elinympäristömme turvallisuutta korvaamalla tulevaisuudessa ympäristölle haitallisia kemikaaleja runsaasti käyttävät prosessit. Geeniteknologian avulla on mahdollista vähentää ympäristöä kuormittavien kemiallisten tuholaismyrkkyjen ja lannoitteiden käyttöä tehostamalla viljelykasvien luontaista vastustuskykyä tautien ja stressin suhteen.
Maailma
Ajankohtaisia teemoja globaalissa bioturvallisuudessa terveydenhuollon ja maatalouden ohella ovat myös bioterrorismin torjunta ja geenitiedon käyttö. Bioaseiksi tarkoitettujen mikrobien tunnistaminen on mahdollista vain geeniteknologisin menetelmin. Oikeus geenitiedon käytöstä on nousemassa gm-ruuan jälkeen seuraavaksi keskustelua herättäväksi teemaksi. Geenitiedon käyttö herättää levottomuutta erityisesti Pohjoismaissa. Eurobarometrin 2002 mukaan selvästi reilu enemmistö eurooppalaisista kannatti geenitiedon käyttämistä lääketieteellisiin sovelluksiin. Valtaosa sen sijaan vastusti ihmisten geenitiedon antamista valtioiden elimille tai vakuutusyhtiöille (linkki eurobarometriin kohdassa ”Teemaan liittyvää”).
Lue myös>>>Bioteknologia & maailma
Ovatko bioteknologisesti tuotetut tuotteet ja menetelmät turvallisia?
Bioturvallisuus on myös bioteknisesti tuotettujen tuotteiden tai menetelmien turvallisuuden tutkimista. Moderni biotekniikka on alana suhteellisen uusi ja siksi geenimuunneltujen tuotteiden mahdolliset terveys- ja ympäristövaikutukset herättävät keskustelua ja epäilyksiä. Viranomaiset valvovat bioteknologisten menetelmien käyttöä ja bioteknologisia tuotteita tarkasti ja niiden lainsäädäntö edellyttää tarkkoja turvallisuusselvityksiä.
Valvonta ja lainsäädäntö
Geenitekniikkalain tavoitteena on edistää geenitekniikan turvallista käyttöä ja kehittymistä eettisellä tavalla. Laki pyrkii ehkäisemään ja torjumaan haittoja, joita geenitekniikalla muunnettujen organismien käyttö voi aiheuttaa. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa ja valvoo geenitekniikkalain noudattamista sekä yleisesti että erityisesti terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Tehtäviä hoitaa ministeriön yhteydessä toimiva geenitekniikan lautakunta (lainsäädäntö-sivulla aiheesta enemmän).
Riskienarviointi ja turvallisuusselvitykset
Suomen Akatemia perusti keväällä 2003 geenimuunneltujen organismien (GMO) riskinarvioinnin ja -hallinnan tieteellisen pohjan vahvistamiseksi tutkimusohjelman, jonka tehtävänä on tuottaa tietoa GMO:ien vaikutuksista. Muuntogeenisten organismien ympäristö- yhteiskunta- ja terveysvaikutukset (ESGEMO) –tutkimusohjelman tavoitteena on tuottaa uutta tietoa GMO:ien käytön ympäristö- ja terveysvaikutuksista sekä niiden käyttöön liittyvistä mahdollisista riskeistä. Tutkimusohjelman teemoihin kuuluu myös GMO:ien kehittämiseen ja käyttöön liittyvät eettiset ja yhteiskunnallis-taloudelliset kysymykset. Ohjelma alkoi tammikuussa 2004.
ESGEMO-ohjelman sivut >>>
Ulkoasianministeriön katsaus: Bioturvallisuus - tutkijan vastuu?
Katsaus bioturvallisuudesta ja alan tutkimuksesta. Kirjoittajana Mari Linnapuomi UM:n Asevalvonnan yksiköstä. (word-tiedosto)
