Asiantuntijahaastattelussa: Leena Palotie & Jaana Hallamaa
Viekö lääketieteen tulevaisuuden kehitys kohti eliittilääketiedettä vai parempaa elämänlaatua? Missä menevät kehityksen rajat? Mitkä ovat lupaavimmat sovellukset? Vastaajina lääketieteen tohtori Leena Palotie ja teologian tohtori Jaana Hallamaa. (päivitetty 2.2007)
1. Tuoko biolääketiede meille kaikille hyvinvointia vai tuleeko hoidoista eliittilääketiedettä rikkaille?
[Leena Palotie:]
Tuo meille kaikille hyvinvointia, tai ainakin sillä on mahdollisuus siihen. Tulee muistaa että biolääketieteen sovellusten monet tärkeät ratkaisut tehdään terveydenhuollon päättäjien, ei geenitutkijoiden tai muiden biolääketieteen tutkijoiden toimesta.
[Jaana Hallamaa:]
Biolääketiede tuo ennen pitkään kaikille hyvinvointia. Hoidot ovat kuitenkin, ainakin aluksi kalliita. Biolääketieteen suurin vaikutus voi olla siinä, että se muuttaa käsitystämme sairauksista ja niiden hoidosta sekä ihmisen vastuusta omasta terveydestään.
2. Biolääketieteellä tähdätään uusiin, jopa mullistaviin lääkkeisiin ja hoitoihin. Samalla alaan liittyy myös eettisiä kysymyksiä. Missä menevät kehityksen rajat?
[Leena Palotie:]
Uskon ihmiskunnan lisääntyvän tiedon tärkeyteen. En haluaisi sallia, että tiedon keräämiselle laitetaan rajoja. Sen sijaan tiedon soveltamiselle täytyy jokaisen yhteiskunnan tuottaa selkeät pelisäännöt. Geenitiedon suhteen erityisen tärkeää on tietosuojasäädösten luominen ja sen takaaminen että yksilöllä on aina oikeus myös olla tietämättä.
[Jaana Hallamaa:]
Usein puhutaan yleisesti eettisistä kysymyksistä tarkentamatta, mitä niillä tarkoitetaan. Biolääketiede on innostavaa koska näyttää siltä, että kohta voidaan parantaa sairauksia ja vammoja, joiden hoito on toistaiseksi vaikeaa tai mahdotonta.
Biolääketiede kuitenkin myös hämmentää, koska perimän tutkiminen ja mahdollisuus puuttua perimään ja solunsisäisiin prosesseihin muuttavat ihmisen toiminnan totuttuja rajoja. Mitä oikeastaan olemme tekemässä itsellemme? Missä määrin ratkaisut, joihin päädymme muuttavat ihmisenä olemista peruuttamattomasti? Toimintaa on arvioitava siihen sisältyvien riskien ja toiminnan peruuttamattomuuden valossa. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa.
3. Voidaanko ihmisen kloonaus joskus hyväksyä Suomessa? Miksi?
[Leena Palotie:]
Luulen että voidaan, joskin arvaisin että vain aivan poikkeuksellisissa tapauksissa ja kun menetelmän riskit ovat riittävän alhaiset. Nyt ne eivät todellakaan sitä ole.
[Jaana Hallamaa:]
On vaikea nähdä, miksi ihmisiä pitäisi kloonata, siis tuottaa olemassa olevien tai kuolleiden ihmisten geneettisiä kopioita. Nykytiedon valossa kloonausta voitaisiin mahdollisesti käyttää lapsettomuuden hoitoon. Sellaisena se tulisi kysymykseen, jos lasta haluavalta pariskunnalta puuttuisivat omat sukusolut.
Kloonauksen kehittäminen turvalliseksi menetelmäksi edellyttäisi kuitenkin kokeiluja tuhansilla munasoluilla ja vähintään satoja naisia ihmiskokeisiin kantamaan kohdussaan kloonivauvaa. Nisäkäskokeiden perusteella tiedetään, että suurin osa klooneista on viallisia ja kuolee jo ennen syntymää. Myös terveinä pidetyillä klooninisäkkäillä on havaittu ennenaikaista rappeutumista. Ihmisten alistaminen kloonauksen kehittämisen edellyttämiin kokeiluihin olisi räikeässä ristiriidassa koehenkilöiden oikeuksista säädettyjen lakien ja määräysten kanssa.
Kloonaus muuttaisi myös käsitystä jälkeläisyydestä ja sukupolvien seuraannosta. Lääketieteelliseen tutkimukseen tarkoitettua rahoitusta ei pitäisi käyttää kloonaamisen kehittämiseen lisääntymismenetelmäksi. Kloonaamisesta puhutaan usein myös, kun keskustellaan kantasolujen tuottamisesta monistamalla, mutta tämä on aivan eri kysymys kuin uuden yksilön tuottaminen kloonaamalla.
4. Sisältyykö ihmisen geenikartan tulkitsemiseen vaaroja? Esim. mahdollisuus rodunjalostukseen? (Lisääkö tieto tuskaa?)
[Leena Palotie:]
Rodunjalostus on täysin absurdi käsite geenitutkijalle. Useat tautigeeneiksi tulkitsemamme geenimuutokset ovatkin olleet hyödyllisiä ihmisen kehityshistorian aikana. Hyvä esimerkki on vaikkapa laktoosi-intoleranssin geenimuutos. Se ei ole sairaus, ihmiskunnan esihistoriassa kaikki olivat laktoosi-intoleransseja, laktoosi-tolerantit ovat mutantteja, koska maitodieetin käyttö tarjosi ihmiskunnan historiassa erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla taaperoiässä selkeän valintaedun. Yleisten tautien geenimuutokset ovat väestössä niin yleisiä todennäköisesti siksi ne juuri ovat olleet hyödyllisiä ihmisen kehityshistoriassa ja tarjonneet valintaedun. On mahdoton arvioida millainen ihmisen perimän tulisi olla vaikkapa 10 000 vuoden kuluttua.
Tieto voi lisätä tuskaa. Juuri siksi yksilöllä on myös oikeus olla tietämättä. Itse olen inhimillisen tiedon voimaan uskova. Ihminen on rakennettu siten, että hän haluaa tietää "miksi".
[Jaana Hallamaa:]
Kaikkea tietoa voidaan käyttää sekä ihmisen hyvinvointia edistäviin että sitä vahingoittaviin tarkoituksiin. Geenikartan täydentyminen ei sellaisenaan voi olla kielteinen asia. Tiedon käyttäminen ihmisen jalostamiseen voi kuitenkin johtaa todella lyhytnäköisiin ratkaisuihin, joilla on arvaamattomat ja kauaskantoiset seuraukset.
5. Mistä tulevaisuuden sovelluksista/hoidoista odotatte itse kaikkein eniten?
[Leena Palotie:]
1) Tautien molekyylitaustan selviämisestä, mikä mahdollistaa täysin uusiin molekyylitason mekanismeihin perustuvat lääkehoidot. 2) Yksilöllisen molekyylitason tietoon perustuvan sairauksien hoidon kehittämisestä (vaikkapa niiden henkilöiden geneettinen tunnistus, joille juuri tämä spesifinen verenpaineen tai masennuksen hoitolääke auttaa kaikkein parhaiten). 3) Suurten infektiotautien tartuntamekanismien selviämisestä, mikä mahdollistaa uudet hoitomuodot, mm. uudet rokotteet.
[Jaana Hallamaa:]
Pysyviä, vakavia kudosvaurioita aiheuttavien sairauksien ja vammojen (Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti, diabetes, erilaiset hermo-, verisuoni- ja sisäelinten sairaudet) parantaminen olisi todella suuri edistysaskel.
6. Säädelläänkö ja valvotaanko biolääketieteen kehitystä riittävästi?
[Leena Palotie:]
Länsimaissa kyllä.
[Jaana Hallamaa:]
En usko, että virallisen säätelyn tehostaminen on paras ratkaisu. Kaikkein tärkeintä on valveutunut ja kriittinen, osallistuva yleisö ja vastuullinen ja avoimesti keskusteleva tiedeyhteisö.
7. Minkälaiset geenihoidot yleistyvät ensimmäisinä? Milloin?
[Leena Palotie:]
Veikkaisin osana syöpien hoitoja ne tulevat rutiinikäytännöksi, en tosin ole alan asiantuntija.
8. Milloin löytyy tehokas hoito syöpään?
[Leena Palotie:]
Eräisiin syöpämuotoihin on jo! Syöpä on yhä useammin hoidettava tauti muiden joukossa - kiitos erinomaisen biolääketieteen tutkimuksen ja sen resurssoinnin.
9. Miten bioteknisesti tuotetut lääkkeet eroavat perinteisistä lääkkeistä? Ovatko ne turvallisia?
[Leena Palotie:]
Usein turvallisempia kuin eri aineiden usein satunnaiseen testaukseen perustuvat, traditionaaliset lääkkeet. Molekyyylitason tieto tautiprosesseista luo uuden, tarkennetun perustan lääkkeiden kehittelytyölle. Lisäksi yksilöllisen lääkevasteen ymmärtäminen vähentää vaikeuden sivuvaikutusten riskiä.
10. Tehdäänkö Suomessa kantasolututkimuksia? Miksi/miksi ei?
[Leena Palotie:]
Tehdään, eri lajien kantasolujen tutkimus on oikeastaan vanhaa tutkimuksen rutiinia, ei ihmisen kloonaamiseksi vaan eliöiden kehityksen soluvaiheen ymmärtämiseksi. Niiden tutkimiseen pohjaavat monet keksinnöt mm. syöpätutkimuksen alalla.
11. Miten lääkärit suhtautuvat geeniteknologiaan?
[Leena Palotie:]
Käsittääkseni varovaisen optimistisesti, ehkä vähän huolissaan omien tietojensa ajan tasalla pitämisestä.
12. Miltä biolääketieteen tulevaisuus näyttää?
[Leena Palotie:]
Erinomaiselta. Ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa voimme kerätä erinomaisella tarkkuustasolla tietoja ihmisen biologian ja sairastumisen perusteista, kun ihmisen (ja sadan muun lajin) perimän tietokannat ovat tutkijoiden käytettävissä.
13. Miksi kantasolututkimukset herättävät vilkasta keskustelua erityisesti katolisissa maissa? Miten luterilainen kirkko suhtautuu asiaan?
[Jaana Hallamaa:]
Katolinen kirkko on aktiivinen eettisissä kysymyksissä erityisesti, koska se on keskusjohtoinen ja koska sen opetus perustuu käsitykseen, että luonnon toiminnasta voidaan suoraan johtaa moraalisääntöjä. Katolisen opetuksen mukaan paavi käyttää koko kirkon ääntä ilmaistessaan, mitä esimerkiksi kantasolututkimuksesta on ajateltava. Koska kirkko on Jumalan edustaja maan päällä se ei oikeastaan voi erehtyä. Luonnon toiminnasta moraalisääntöjä johtavan ajattelun mukaan esimerkiksi ihmisen biologiaan sisältyy ohje siitä, kuinka ihmisen on käyttäydyttävä. Tämä näkyy erityisesti seksuaalietiikassa. Koska yhdyntä voi johtaa raskauteen, jokaisen yhdynnän on voitava johtaa raskauteen, siksi ehkäisyvälineet ovat kiellettyjä. Katoliset rinnastavat myös hedelmöityneen munasolun ja ihmispersoonan. Koska jokainen ihminen on joskus ollut hedelmöitynyt munasolu, jokaista hedelmöitynyttä munasolua on kohdeltava samalla kunnioituksella kuin ihmistä, persoonana.
Luterilaiset eivät ajattele, että kirkolla olisi hallussaan valmis totuus mistään eettisestä ongelmasta. Kaikki kysymykset edellyttävät rehellistä ja avointa keskustelua yhteiskunnassa, jossa kirkko on vain yksi keskustelukumppani muiden rinnalla. Luterilaiset eivät myöskään ajattele, että ihmisen biologiaa voitaisiin suoraan käyttää sen sanomiseen, kuinka ihmisen tulisi käyttää biologiaansa.
14. Miten biolääketiede voi mielestäsi tulevaisuudessa palvella ihmisiä parhaiten?
[Jaana Hallamaa:]
Biolääketiede palvelee ihmisiä parhaiten keskittymällä vakavasti ja huolellisesti tutkimukseen, toimimalla avoimesti ja osallistumalla aktiivisesti keskusteluun tutkimustiedon soveltamisen vaaroista ja mahdollisuuksista ja kantamalla vastuuta hyvinvoinnista ja oikeudenmukaisuuden edistämisestä yhdessä kaikkien muiden kanssa.
Professori Leena Palotie
Suomalaisen tautigeenitutkimuksen keulahahmo, lääketieteen tohtori Leena Palotie on Helsingin yliopiston ja Kansanterveyslaitoksen lääketieteellisen genetiikan professori. Hänen tutkimusalaansa on tautigeenitutkimus ja hän johtaa mm. EU-rahoitteista genomitutkimuksen huippuyksikköä. Hän on toiminut professorina neljä vuotta Kalifornian yliopistossa UCLA:ssa Los Angelesissa, missä hän perusti uuden geenitutkimuslaitoksen.
Professori Jaana Hallamaa
Teologian tohtori Jaana Hallamaa on Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori. Hän toimii myös valtakunnallisen terveydenhoidon eettisen neuvottelukunnann ETENEn varapuheenjohtajana.


