Ympäristö muuttuu
Ympäristö muuttuu luonnostaankin jatkuvasti, mutta ihminen on toiminnallaan nopeuttanut tapahtumien kulkua, tietoisesti ja tietämättään. Äkilliset muutokset saattavat tuhota kokonaisia ekosysteemejä ja lajeja sekä samalla niihin sisältyvää monimuotoisuutta.
Ihminen hyödyntää ympäristöä ja luonnonvaroja niin voimallisesti, että maailmassa tuskin on enää täysin luonnontilaisia alueita ja ekosysteemejä.
Esimerkiksi kaupungistumisella, maa- ja metsätaloudella, rakentamisella, liikenteellä ja teollisuudella on suuri vaikutus luontoon: luonnonympäristöt tuhoutuvat, yksinkertaistuvat ja pirstoutuvat yhä pienempiin osiin.
Lajeja häviää ja populaatioiden yksilömäärät vähenevät, jolloin myös arvokkaat geenivarat hupenevat. Ilmastonmuutos lisää osaltaan näiden muutosten vakavuutta.
Asiantuntijoiden mukaan maailmassa on uhattuna noin 16 000 eläinlajia ja 60 000 kasvilajia.
Uhanalaisimpia ekosysteemejä ovat metsät ja etenkin trooppiset sademetsät, jotka vähenevät hakkuiden takia huolestuttavaa vauhtia. Muutokset uhkaavat lisäksi monia muita runsaslajisia ekosysteemejä, kuten kosteikkoja, koralliriuttoja ja suistoalueita.
Valtaosa maapallon kalakannoista kärsii liiallisesta pyynnistä: kalakantojen tuottavuus on heikentynyt ja lajeja kuolee sukupuuttoon. Lisäksi kalat ja muut vesieliöt kärsivät suoraan tai välillisesti muun muassa vesien rakentamisesta, likaantumisesta ja rehevöitymisestä.
Vieraat lajit voivat olla uhka biologiselle monimuotoisuudelle sekä vesi- että maaekosysteemeissä. Tulokaslajeilta puuttuvat usein luontaiset viholliset, toisin sanoen pedot ja loiset, jolloin ne pystyvät lisääntymään tehokkaasti ja saattavat lopulta syrjäyttää alkuperäiset lajit.
Maanpinnan otsoni haitaksi kasveille
Maanpinnalla esiintyvä otsoni aiheuttaa suurta haittaa viljelykasveille ja puulajeille, mistä on seurauksena luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ja taloudellisia tappioita.
Otsonia muodostuu typen oksideista ja hiilivedyistä auringonvalon vaikutuksesta. Tämä ei ole ilmastonmuutokseen liittyvä ilmiö, vaan kyse on ilman pilaantumisesta.
Suomessa joka kymmenes eliölaji uhattuna
Eliölajien kokonaismäärän arvioidaan olevan Suomessa vähintään 45 000.
Vuonna 2010 valmistuneessa selvityksessä riittävät tiedot uhanalaisuuden arvioimiseksi oli käytettävissä noin 21 000 lajista tai alemmasta taksonista. Näistä noin kymmenesosa (10,5 %) arvioitiin uhanalaisiksi, mikä on hieman enemmän kuin edellisessä, kymmenen vuotta sitten julkaistussa selvityksessä.
Eniten uhanalaisista lajeja elää uusimman arvion mukaan metsissä (36 %) sekä perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä (23 %). Kehitys on erityisen huono suo-, kallio- ja tunturilajeilla, joiden uhanalaistuminen on kiihtynyt.
Lajien uhanalaisuusarviointi 2010 >>>
Edellisten lisäksi uhanalaistuminen on vaarana myös myös muissa pienialaisissa ja runsasajisissa
ympäristöissä, joihin kuuluvat esimerkiksi Itämeren hietikkorannat ja niityt, sisämaan kuivat kedot ja niityt, hakamaat ja lehdesniityt, vanhat lehtometsät, monilajiset joutomaat, harjumetsät ja pienvesistöt.
Suurimpia syitä luonnonlajien uhanalaistumiseen metsissä ovat etenkin lahopuun väheneminen ja metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, kuten avohakkuut ja maaperän mekaaninen muokkaus. Niittyjä, ketoja, rantoja, harjunrinteitä ja muita avoimia elin-ympäristöjä heikentää umpeen kasvaminen.
Samat elinkeinot ja toiminnat, jotka nykyään uhkaavat luonnon eliölajien olemassaoloa ja eliöihin sisältyvän perinnöllisen muuntelun säilymistä, ovat aikanaan lisänneet monimuotoisuutta. Esimerkiksi Suomessa kaskiviljely, tervanpoltto ja kotitarvepuunkäyttö antoivat oman leimansa metsiin. Peltojen raivaus laajensi monen lajin elintilaa ja loi elinympäristöjä uusillekin lajeille. Kotieläinten laiduntamisen myötä syntyi niittyjä, joilla on oma kasvillisuutensa ja eläimistönsä.
Monimuotoisuuden kaventuminen alkoi maatalouden tehostuessa ja muuttuessa globaalimmaksi. Moni paikallinen kasvi on joutunut väistymään, ja eläinrotuja on jalostettu tuottavuus tärkeimpänä tavoitteena. Peltokasvien maatiais- eli alkuperäiskantojen siemenaines on katoamassa maatalouden yksipuolistumisen takia. Myös monet maatiaiseläinrodut ovat uhanalaistuneet, ja jotkut niistä ovat kadonneet kokonaan.
Lue myös luontotyyppien uhanalaisuudesta >>>
Suomen ympäristön mittarit 2011
Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus, vesistöjen tila ja luonnonvarojen kulutus nivoutuvat toisiinsa ja vaikuttavat hyvinvointiimme monin tavoin. Suomen ympäristön mittarit 2011 - Avainindikaattorit ympäristönsuojeluun -esitteeseen on koottu tiivis joukko ympäristön tilaa ja kuormitusta kuvaavia mittareita eli indikaattoreita. Lue >>>
Kysyimme asiantuntijoilta