Bioteknologia.info

Perinnöllinen muuntelu muodostaa perustan lajien ja yksilöiden välisille eroille ja on lajinkehityksen edellytys. Muuntelu mahdollistaa lajien sopeutumisen muuttuvaan ympäristöön sekä luo edellytykset esimerkiksi viljelykasvien ja kotieläinten jalostukselle.

Perinnöllisellä monimuotoisuudella on oleellinen merkitys myös luonnonvaroihin liittyvässä tutkimuksessa ja tiedonhankinnassa.

Ihmistoiminnan piirissä oleva perinnöllinen monimuotoisuus ja geenivarat

Geenivaroilla tarkoitetaan geeniainesta, joka on tai saattaa olla arvokasta. Geenivaroja suojellaan, jotta niiden hyödyntäminen olisi mahdollista. Niitä suojellaan biodiversiteettisopimuksen keskeisen periaatteen mukaisesti myös itseisarvona, osana muuta biodiversiteetin suojelua.

Alan säätely ja ohjaus >>>

Viljelykasvien geenivarat koostuvat lajeista ja niiden villeistä sukulaisista, maatiaiskasveista sekä lajien sisäisestä muuntelusta. Kasvien perimä on tallennettuna niiden siemeniin ja solukoihin.

Kasvigeenivaroja suojellaan siemeninä tai elävinä kasveina joko niiden luonnollisessa elinympäristössä tai kokoelmissa.

Metsien monimuotoisuuteen vaikuttaa ratkaisevasti se, kuinka talousmetsiä käsitellään. Tällä hetkellä noin neljäsosa Suomessa vuosittain uudistettavasta metsäpinta-alasta uudistetaan luontaisesti ja noin kolme neljäsosaa viljellen. Viljelyaineiston monimuotoisuudesta huolehditaan kauppalain ja siemenviljelysten hyväksymiskäytännön avulla.

Tärkeimpien puulajiemme geeni-varoja suojellaan geenireservimetsissä, jotka on valittu edus-tamaan muuntelua lajin levinneisyysalueella.

Jalojen lehtipuiden ja muiden harvinaisempien puulajiemme geenivaroja suojellaan tarkoitusta varten perustetuissa kokoelmissa.

Kotieläimet on kesytetty luonnonvaraisista kantalajeista. Luonnosta otetut eläimet, niiden perinnölliset erot ja vuosituhansien kuluessa rotujen ja yksilöiden välille kehittynyt perinnöllinen vaihtelu muodostavat eläingeenivarat.

Eläingeenivaroja suojellaan elävinä eläiminä sekä alkioina ja sukusoluina geenipankeissa.

Monimuotoisuuskysymykset ja erilaisten geenimuotojen suojelu ovat keskeinen asia myös kalakantojen hoidossa. Kalakantoja ovat heikentäneet etenkin vesirakentaminen, muut ihmisen toiminnasta aiheutuvat ympäristönmuutokset ja liiallinen pyynti.

Perinnöllisen monimuotoisuuden suojelu luonnonympäristöissä

Jos luonnonympäristöjä hävitetään, menetetään samalla niissä eläviin populaatioihin sisältyviä perintötekijöitä. Pahimmillaan elinympäristöjen hävittäminen johtaa lajien sukupuuttoon ja näissä lajeissa olevan perintöaineksen lopulliseen katoamiseen maapallolta.

Luonnon geenivarojen suojelulla onkin suora yhteys eliölajien, eliöyhteisöjen ja elinympäristöjen suojeluun.

Suomessa luonnonympäristöjä on suojeltu perustamalla luonnonsuojelualueita, kuten kansallis- ja luonnonpuistoja sekä rantojen, lehtojen, harjujen, soiden ja vanhojen metsien suojelualueita.

Lisäksi on nimetty arvokkaita elinympäristöjä, luontotyyppejä, joita suojellaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi.

Yksittäisistä lajeista huolehditaan esimerkiksi rauhoituksin, keräily- ja pyyntisuosituksin sekä suojelemalla lajeja tarhoissa, siemenpankeissa tai geenipankeissa.