Monimuotoisuus on tärkeää
Luonnon monimuotoisuutta on suojeltava ja ylläpidettävä. Vain siten voidaan turvata ekosysteemien toiminta, luonnonvarat ja yleensäkin elämän edellytykset maapallolla.
Maapallo on ilmakehän, merien, maan ja biosfäärin muodostama kokonaisuus. Kaikki nämä osasysteemit vaikuttavat toinen toisiinsa (Gaia-hypoteesi), ja minkä tahansa osan järkkyminen vaikuttaa kokonaisuuteen.
Luonnon nykyinen monimuotoisuus on tulos maapallolla aikojen kuluesssa tapahtuneesta kehityksesta, eri osasysteemeissä tapahtuneista muutoksista ja eliöstön reaktioista niihin.
Kukaan ei tiedä, paljonko eläin-, kasvi-, bakteeri- ja viruslajeja maapallolla on tällä hetkellä, sillä valtaosa lajeista on kuvaamatta. Arviot lajien kokonaismäärästä vaihtelevat 10 miljoonasta 200 miljoonaan.
Monimuotoisimpia ympäristöjä ovat trooppiset sademetsät, joissa arvioidaan elävän jopa 90 prosenttia maapallon eliölajeista.
Mikrobeja biomassaltaan eniten
Mikrobeja on biomassalla mitattuna moninkertaisesti enemmän kuin muita eliöryhmiä.
Mikrobeja on maapallolla 25 kertaa eläinten biomassan verran, ja merissä niitä on enemmän kuin muuta biomassaa. Millilitrassa merivettä mikrobeja on vähintään miljoona ja millilitrassa rannikkovettä yksistään viruksia peräti sata miljoonaa.
(Dorothy H. Crawford, 2009. How microbes shaped our history – Deadly companions)
Suomen luonnolla vain runsaan 10 000 vuoden kehityshistoria
Suomen elollinen luonto on varsin nuorta. Se on kehittynyt viimeisen jääkauden jälkeen, runsaan 10 000 vuoden aikana. Erilaisia luontotyyppejä on kuitenkin paljon, minkä ansiosta myös eliölajeja on melko runsaasti – uusimman arvion mukaan noin 43 000.
Monimuotoisuutta myös tuotantokasveissa ja -eläimissä
Kuten luonnonympäristöissä ja -eliöissä, biologista monimuotoisuutta on myös kotieläimissä, viljelykasveissa, talousmetsissä ja muussa ihmisen hyödyntämässä elollisessa luonnossa.
Eri puolilla maailmaa viljellään tuhansia kasvilajeja, mutta valtaosa kasviravinnosta tuotetaan noin kymmenen lajin avulla.
Viljelykasveista on kehittynyt tai kehitetty satoja tuhansia muunnoksia, jotka ovat sopeutuneet paikalliseen ilmastoon ja viljelykulttuuriin.
Suuren osan ihmiskunnan käyttämästä eläinperäisestä ravinnosta tuottavat naudat, siat, lampaat, vuohet ja kanat.
Monimuotoisuudesta pitää huolehtia
Luonnon monimuotoisuuden suojelua perustellaan usein sillä, että eliöillä ja ekosysteemeillä on suuri käyttöarvo ihmisille.
Monimuotoisuus myös lisää lajien, populaatioiden ja ekosysteemien sopeutumiskykyä ja pysyvyyttä. Monimuotoiset ja vakaat ekosysteemit pystyvät toipumaan paremmin erilaisista häiriöistä, kuten tulipaloista, myrskyistä ja tuholaisten aiheuttamista vaurioista, ja ne voivat olla tuottavampia kuin vähälajiset ekosysteemit.
Yhdelläkin lajilla (avainlaji) voi olla suuri merkitys ekosysteemin tasapainolle.
Tuotantokasvien ja -eläinten sekä niiden alkuperäismuotojen monimuotoisuuden säilyttäminen on oleellista jalostusohjelmien kannalta. Viljelylajien alkuperäismuotoja ja muita luonnonvaraisia lajeja voidaan tarvita kehitettäessä tulevaisuuden tarpeisiin ja uudenlaisiin ympäristöoloihin sopivia lajikkeita. Myös alkuperäiset kotieläinrodut ovat jalostuksen kannalta arvokkaita.
Ilmastonmuutos ja muut nopeasti etenevät ympäristönmuutokset tekevät monimuotoisuuden suojelun erityisen tärkeäksi ja ajankohtaiseksi.
Suojelua voidaan perustella myös eettisillä syillä: lajeilla ja niiden perinnöllisillä muodoilla on oikeus olla olemassa.
Perinnöllinen muuntelu turvaa monimuotoisuuden >>>
LUMONET – Suomen biologisen monimuotoisuuden tiedonvälitysjärjestelmä
Lumonet on YK:n biodiversiteettisopimuksen edellyttämä tiedonkeruun ja -välityksen kansallinen järjestelmä. Palvelu on tarkoitettu kaikille luonnon monimuotoisuudesta kiinnostuneille.
Lue lisää >>>
Biodiversiteetin köyhtyminen jatkuu – tavoitteita tiukennettava
Lajeja on syntynyt ja kuollut sukupuuttoon koko eliökunnan historian ajan, mutta nyt muutokset ovat erityisen nopeita. Monimuotoisuutta uhkaavat etenkin elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen, mutta tulevaisuudessa yhä enemmän myös ilmastonmuutos.
Biologisen monimuotoisuuden nopeaa vähenemistä pidetään yhtenä maailman suurimmista ympäristöongelmista.
Kansainvälinen yhteisö sitoutui vuonna 2002 Johannesburgin kestävän kehityksen kokouksessa vähentämään merkittävästi biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä vuoteen 2010 mennessä. Euroopan unioni asetti vuonna 2001 itselleen vielä kovemman haasteen: biodiversiteetin köyhtymisen pysäyttämisen vuoteen 2010 mennessä.
Biodiversiteetin väheneminen kuitenkin jatkuu. Tarvitaan entistä tehokkaampia toimia sekä valtioilta ja viranomaisilta että elinkeinoaloilta, yrityksiltä ja kansalaisilta.
Ympäristö muuttuu >>>
Ilmasto lämpenee – miten käy monimuotoisuuden? >>>
Alan säätely ja ohjaus >>>
Kysyimme asiantuntijalta
Mitä hyötyä bioteknologiasta voi olla luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä? Onko bioteknologian avulla mahdollista lisätä monimuotoisuutta? Entä voiko bioteknologia vähentää sitä?
Lue vastaus >>>