Eettisiä kysymyksiä
– Onko luonnolla, eliölajeilla ja ekosysteemeillä itseisarvoa, toisin sanoen arvoa, joka ei perustu niistä saatavaan hyötyyn? Jos on, mihin niiden itseisarvo pohjautuu? Voiko meillä olla velvollisuuksia luontoa kohtaan, pohtii tutkijatohtori Helena Siipi Turun yliopiston filosofian laitokselta.
– Toisaalta voi kysyä, mitä oikeastaan ovat luonto ja luonnollisuus, Helena Siipi jatkaa.
– Ihmisen toiminta on ainakin välillisesti saasteiden, ilmaston lämpeneminen ynnä muun kautta vaikuttanut kaikkiin maapallon ekosysteemeihin. Onko luontoa tai ainakaan luonnollista ekosysteemiä siis enää lainkaan olemassa? Millä perusteella voimme sanoa, että jokin laji, ekosysteemi tai luonnonalue on luonnollisempi kuin jokin muu? Entä onko luonnollisuus arvokasta? Onko ihmisen luoma monimuotoisuus yhtä arvokasta kuin ihmisestä riippumattomampi monimuotoisuus?
Osa perustavista kysymyksistä liittyy ihmisten oikeuksiin. Helena Siipi kysyykin:
– Mikä antaa meille oikeuden hyödyntää luontoa omiin tarkoitusperiimme? Miksi voimme omistaa esimerkiksi maata?
Luonnonvarat, bioteknologia ja kansainvälinen yhteistyö
Kun luonnonvarojen hyödyntämiseen ja suojeluun liitetään bioteknologian menetelmät, asiat monimutkaistuvat. Siitä muutamia esimerkkejä:
Vesi on noussut keskeiseksi rajoittavaksi ja samalla eettisiä kysymyksiä herättäväksi tekijäksi biopolttoaineiden kehittämisessä. Esimerkiksi jokin kasvi saattaa sopia hyvin biopolttoaineen tuotantoon Brasiliassa, mutta se voi aiheuttaa ongelmatilanteen Intiassa, jossa on puutetta vedestä.
Biopolttoaineen tuotanto saattaa myös kilpailla samoista maa-alueista, joita käytetään ihmisravinnon tuottamiseen. Jos näillä mailla kasvatetaan jatkossa biopolttoaineen raaka-ainetta, seuraukset voivat olla arvaamattomat.
Ei ole myöskään asianmukaista tuoda kuiville alueille kasveja, jotka tarvitsevat paljon vettä.
Saadaanko kansainvälisellä yhteistyöllä estettyä väärinkäytökset uusia menetelmiä kehitettäessä? Pystytäänkö yhteistyöllä vaikuttamaan niin, etteivät sademetsien hakkuut laajene energiakasvien tuotannon varjolla? Miten kyetään takaamaan niin ruuan kuin energian tuotannon tasapuolisuus maapallon eri osissa?
Ilmastonmuutokseen varaudutaan muun muassa keräämällä talteen kasvi- ja eläingeenivaroja. Geenivarojen suojelulla pyritään varmistamaan, että maa- ja metsätaloustuotanto sopeutuu tuleviin ilmasto-olosuhteisiin. Suomen toimenpiteet liittyvät kansainvälisiin sopimuksiin, joihin maamme on sitoutunut.
Keskeinen eettinen kysymys on: miten tietoa ja osaamista pystytään hyödyntämään globaalisti? Ovatko teollistuneet maat valmiita jakamaan tietotaitoaan kehitysmaiden hyväksi?
Kansainvälinen yhteistyö on ehdoton edellytys, jotta maapallon tulevaisuus turvataan.
Lue syksyllä 2010 pidetyn Nagoyan biodiversiteettikokouksen tuloksista >>>
Lisää aiheesta:
Bioteknologia Info -lehti 4/2005, s. 18-19
Biolehti 4 05 pdf.pdf
(1,1 megatavua)
Linkkejä >>>
Toimintaa luonnon puolesta
Suomen luonnonsuojeluliitto edistää yhteiskunnassa niitä arvoja, jotka tukevat luonnon ja sen monimuotoisuuden kunnioittamista. Ihminen on osa luontoa ja yksi laji miljoonien joukossa. Eettisesti tietoisena olentona ihmisellä on velvollisuus suojella luontoa.
Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan siten, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. Luonto-Liitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen.
Vastaavin tavoittein toimii myös Natur och Miljö, valtakunnallinen ruotsinkielinen luonnonsuojelujärjestö.
Lue lisää:
Suomen luonnonsuojeluliitto >>>
Luonto-Liitto >>>
Natur och Miljö >>>
Kysyimme asiantuntijoilta