Alan säätely ja ohjaus
Jokainen YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (1992) eli biodiversiteettisopimuksen allekirjoittanut maa on velvollinen edistämään luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä kaikessa yhteiskunnan toiminnassa.
Sopimuksen alaisella bioturvallisuuspöytäkirjalla pyritään varmistamaan, että geeniteknologiaa käytetään luonnon kannalta turvallisesti.
Biodiversiteettisopimuksen tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden (mukaan lukien geenivarojen) suojelu, sen osien kestävä käyttö sekä perintöaineksen käytöstä saadun hyödyn oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako.
Valtioilla on sopimuksen mukaan täysivaltainen oikeus luonnonvaroihinsa. Perintöaineksen saantia ja saatavuutta koskeva päätäntävalta on siten kansallisilla hallituksilla, ja sitä sääntelee kansallinen lainsäädäntö.
Biodiversiteettisopimus suomeksi (FINLEX) >>>
Suomessa monimuotoisuuden suojelun ajatus on sisällytetty muun muassa luonnonsuojelulakiin, metsälakiin, vesilakiin, maankäyttö- ja rakennuslakiin, rikoslakiin sekä geenitekniikkalakiin ja -asetukseen.
Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi
Suomessa monimuotoisuuden hupenemista vastaan toimitaan ”Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi” -strategian ja toimintaohjelman avulla (2006–2016).
Natura 2000 -ohjelman tavoitteena on turvata Euroopan unionin luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuutta suojellaan vuoteen 2016 jatkuvalla METSO-ohjelmalla.
Maa- ja metsätalouden geenivarojen säilyttämiseen velvoittaa elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskeva kansainvälinen sopimus (IT-PGRFA, International Treaty on Plant Genetic Resources for Food and Agriculture, 2004). Sopimus toimeenpannaan suurelta osin kansallisten geenivaraohjelmien avulla.
Biodiversiteettisopimuksen alaisen Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan avulla pyritään varmistamaan, että geeniteknologiaa käytetään turvallisesti.
Pöytäkirjassa määritellään menettelytavat, jotka edistävät elävien muuntogeenisten
organismien (LMO tai GMO) turvallista käsittelyä, käyttöä ja siirtoa rajojen yli.
Suomen vastuuviranomaiset
Vastuu luonnonvarojen kestävän käytön turvaamisesta taloudellisessa toiminnassa kuuluu kaikille hallinnonaloille. Ympäristöhallinto ympäristöministeriön johdolla ohjaa, edistää ja koordinoi yleisesti luonnon monimuotoisuuden suojelua ja luonnonvarojen ekologisesti kestävää käyttöä.
Maa- ja metsätalousministeriön alainen geenivaraneuvottelukunta valvoo kansallisen maa- ja metsätalouden kasvigeenivaraohjelman ja kansallisen eläingeenivaraohjelman toteuttamista.
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva geenitekniikan lautakunta on Suomen kansallinen toimivaltainen viranomainen geenitekniikkalain osalta. Lautakunnassa on edustus sosiaali- ja terveysministeriöstä, ympäristöministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä sekä työvoima- ja elinkeinoministeriöstä. Lisäksi lautakuntaan kuuluu tutkimuksen edustaja ja etiikan asiantuntija.
Muuntogeenisten elintarvikkeiden turvallisuusarvioinnista muiden kuin ympäristöriskien osalta vastaa maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä toimiva uuselintarvikelautakunta ja muuntogeenisten rehujen osalta Eviran koordinoima asiantuntijaverkosto.
Ympäristöministeriö koordinoi Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan kansallista toimeenpanoa ja vastaa yhteyksistä pöytäkirjan sihteeristöön. Geenitekniikan lautakunta on pöytäkirjan tarkoittama toimivaltainen viranomainen.
Neuvoa-antavana asiantuntijaelimenä bio- ja geenitekniikkaan liittyvissä kysymyksissä toimii valtioneuvoston asettama biotekniikan neuvottelukunta (BTNK).
Linkkejä >>>
Kysyimme asiantuntijoilta