Miten alkiokantasoluviljelmä perustetaan
Kantasoluviljelmä perustetaan hajottamalla alkio entsyymien avulla tai mekaanisesti, jolloin sisäsolumassa voidaan erottaa alkion muista soluista.
Alkioperäiset solut asetetaan elastusnesteeseen viljely-maljalle, jossa ne tästä käsittelystä ”toivuttuaan” alkavat jakaantua ja täyttävät viljelymaljan vähitellen. Osa eristetyistä sisäsolumassoista ei lähde jakautumaan, osa taas erilaistuu niin, ettei voida enää puhua kantasoluviljel-mästä.
Suomessa on toistaiseksi tuotettu noin 10 alkiokanta-solulinjaa.
Mikä on kantasolulinja?
Kantasolulinjasta puhutaan silloin, kun kantasoluviljelmä on jaettu 50 kertaa uudelle viljelymaljalle ja se on säilyttänyt tietyt kantasolulinjoilta yleisesti vaadittavat merkkiominaisuudet. Kaikki kantasolulinjat ovat toisaalta erilaisia pintaproteiiniensa suhteen. Siksi kantasoluja potilaalle annettaessa tulee huolehtia ns. kudosyhteensopivuudesta. Ilmiö on tuttu elin- ja verensiirtojen yhteydestä.
Yhtä kantasolulinjaa voidaan viljellä niin monella viljelymaljalla kuin on tarpeen. Kuvassa (alla) yksi kymmenestä Suomessa tuotetusta kantasolulinjasta.
Parhaiten viljely onnistuu, jos viljelymaljan pohjalla on myös ns. syöttösoluja, jotka tehostavat ravinteiden siirtymistä varsinaisille kantasoluille. Syöttösoluina käytettiin aluksi hiiren sidekudoksen fibroblastisoluja. Ne olisivat edelleenkin itse viljelyn kannalta tarkoituksenmukaisimpia, mutta niiden käyttö estää viljelmän solujen käytön ihmisten hoidossa. Niinpä hoitokäyttöön suunniteltuja solulinjoja pyritään nykyisin viljelemään ihmisperäisten syöttösolujen tukemana tai kokonaan ilman syöttösoluja.
Soluviljely sinänsä on hyvin työlästä – solut käyttävät nopeasti loppuun viljelymaljalla olevat ravintoaineet ja soluviljelyneste onkin vaihdettava joka toinen päivä.
Kantasoluviljelmät pitää lisäksi nuorentaa eli jakaa kahdelle viljelymaljalle riittävän usein, sillä jos solukanta maljalla käy liian tiheäksi, solut alkavat erilaistua ja menettävät kantasoluominaisuutensa.