Eettisiä kysymyksiä
Alkiopohjaisten kantasolujen käyttöön liittyy olennaisena eettisenä kysymyksenä käsitys alkion olemuksesta. Onko ihmisalkio hedelmöittymisestä alkaen verrattavissa syntyneeseen ihmisyksilöön vai onko alkio vain pelkkä solujoukko, joka ei tarvitse mitään erityistä suojelua?
EU-maista löytyy säätelyn koko kirjo
Kahdessakymmenessä viidessä EU-maassa alkiotutkimukseen suhtaudutaan hyvin eri tavoin. Ylijäämäalkioiden käyttö tutkimustarkoituksiin on sallittu yhdeksässä maassa Suomi, Ruotsi ja Tanska mukaan lukien. Yhdeksässä maassa tämä on kielletty ja seitsemässä maassa ei ole asiaa koskevaa sääntelyä.
Suomalainen näkemys sijoittunee näiden kahden ääripään välille. Koska alkiotutkimus on maassamme sallittua, lainsäätäjä on katsonut, ettei alkiolla ole syntyneen ihmisen oikeuksia. Alkiotutkimukselle asetettu valvonta ja rajoituksen kuitenkin osoittavat, että alkiossa on potentiaalisena ihmiselämänä jotain sellaista, jota on kunnioitettava.
Erityisesti katolisissa maissa taas on yleisempi näkemys, jonka mukaan alkio on persoona hedelmöitymisen hetkestä alkaen. Näissä maissa alkiotutkimus onkin usein kiellettyä. Myös Yhdysvalloissa monet konservatiivit mukaan lukien presidentti George W. Bush vastustavat alkioiden tutkimuskäyttöä.
Persoona, solupallo vai jotain siltä väliltä?
Alkiotutkimuksen hyväksyttävyys riippuu paljolti siitä, minkälainen status tutkimuksen kohteena olevalle alkiolle annetaan. Kuvassa viiden–kuuden päivän ikäinen ihmisalkio.
Hoitotavoitteisen kloonauksen sallimista on pidetty arveluttavana kahdesta syystä. Ensiksikin pelätään, että hoitotavoitteisen kloonauksen salliminen mahdollistaisi ja tekisi ennen pitkää hyväksyttäväksi myös lisääntymis-tavoitteisen kloonauksen. Toiseksi on pohdittu sitä, mistä terapeuttiseen kloonaukseen väistämättä tarvittavat munasolut saadaan. Tämä nostaa esiin kysymyksen erityisesti kehitysmaiden naisten suojelusta ”munasolukauppaa” vastaan.
Ehkä merkittävin eettinen kysymys liittyy kuitenkin toistaiseksi tiedon vähyyteen: esimerkiksi alkiokantasoluista tiedetään, että niillä on koe-eläimissä voimakas taipumus aiheuttaa tietyntyyppisiä syöpäkasvaimia, teratoomia. Ennen kuin tätä mekanismia pystytään hallitsemaan, eivät alkioperäisiin kantasoluihin pohjautuvat hoidot ole mahdollisia.
Toistaiseksi on siis vielä epäselvää, mistä suurimmat hoidolliset hyödyt ovat löydettävissä – jonkin alueen tutkimatta jättäminenkin olisi siis epäeettistä. Tutkijoiden näkemyksen mukaan olisikin tarpeellista, että kaikentyyppisten kantasolujen tutkimusta rahoitettaisiin jatkossa nimenomaan julkisin varoin, jotta suurin mahdollinen määrä tietoa on koko tiedeyhteisön käytettävissä.