Säätely ja valvonta
EU-strategiat ja -direktiivit sisältävät useita biopuhdistukseen liittyviä tavoitteita ja säädöksiä. Niitä toimeenpannaan Suomessa kansallisella ympäristönsuojelulainsäädännöllä.
Säädökset ohjaavat niin pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallintaa ja kunnostusta kuin jätevedenpuhdistusta ja vesiensuojelua .
Säätelyn ja valvonnan kannalta on tärkeää saada lisää tietoa biopuhdistusmenetelmistä ja niiden vaikutuksista.
Suomessa tiukat puhdistusvaatimukset
Suomen kansalliseen ympäristöpolitiikkaan kirjatut biopuhdistustavoitteet pohjautuvat pitkälti EU-strategioihin. Ne pannaan kansallisella tasolla täytäntöön laeilla ja asetuksilla.
”Usein Suomen kansalliset vaatimukset ovat tiukempia kuin EU:n asettamat vaatimukset. Näin on erityisesti pilaantuneisiin maa-alueisiin ja vedenpuhdistukseen liittyvissä säädöksissä. Tässä suhteessa Suomi on usein EU-strategioiden implementoinnin mallimaa”, toteaa Kansallisen ympäristöteknologian osaamisklusterin johtaja, tohtori Mari Pantsar-Kallio Lahden tiede- ja yrityspuisto Oy:stä.
BAT ohjaa maanpuhdistusmenetelmien valintaa
Pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnassa keskeisimpiä EU-strategioita ovat maaperästrategia ja luonnonvaroja sekä jätteiden vähentämistä ja kierrätystä koskevat teemastrategiat.
Suomessa riskinhallinnan ohjauskeinoista merkittävimpiä on ympäristönsuojelulaki (YSL 86/2000). Se sisältää pilaamisen torjunnan yleiset periaatteet ja velvollisuudet.
”Pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnassa käytettävät menetelmät vaikuttavat olennaisesti ekotehokkuuden eli ympäristö- ja kustannustavoitteiden toteutumiseen. Merkittävässä roolissa on parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) periaate, joka sisältyy IPPC-direktiivin (96/61/EY) tavoitteisiin ja sitä toimeenpanevaan kansalliseen ympäristönsuojelulakiin. BAT-periaatteen tulisi ohjata kunnostusmenetelmien valintaa pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnassa”, Pantsar-Kallio sanoo.
Kun parhaista käyttökelpoisista tekniikoista päätetään, ympäristönsuojeluasetuksen (YSA 169/2000, 37 §) mukaan tulee ottaa huomioon muun muassa jätteiden määrän ja haitallisuuden vähentäminen, muodostuvien päästöjen laatu, määrä ja vaikutus, käytettyjen raaka-aineiden laatu ja kulutus sekä energiankäytön tehokkuus. Myös osatekijöiden yhteisvaikutus on otettava huomioon.
Toimintaa valvovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) ympäristövastuualueet (ent. alueelliset ympäristökeskukset) ja kaupunkien ympäristötoimet.
Parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla (BAT, Best Available Techniques) tarkoitetaan
"mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä” (Suomen ympäristönsuojelulaki 86/2000, 3 §).
Lue lisää BAT:stä >>>
Jätevedenpuhdistus tarkkaan säädeltyä
Jätevedenpuhdistus on tärkeä osa vesiensuojelua, sillä puhdistettavaksi tuleva jätevesi sisältää muun muassa runsaasti fosforia ja typpeä, joiden johtaminen luonnonvesiin aiheuttaisi voimakasta rehevöitymistä.
Jätevedenpuhdistuksen vähimmäistason määrittelee EU:n vesipuitedirektiivi. Suomella on kuitenkin sitä tiukemmat kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat vaatimukset puhdistuksen tasosta (Vesioikeuden jätevesienlaskulupa 264/1961). Jätevedenpuhdistamot ovat velvoitettuja täyttämään niille asetetut puhdistamokohtaiset ympäristöluvat. Valvonnasta huolehtivat ELY-keskusten ympäristövastuualueet ja kunnat.
Vesistöön johdettavalle jätevedelle asetetaan vähimmäisvaatimukset, kun puhdistamolle myönnetään ympäristölupa. Vaatimukset ovat orgaanisten aineiden ja ravinteiden enimmäispitoisuuksia (mg/l) ja poistotehoja (%). Lisäksi teollisuuden jätevesille asetetaan vaatimukset kiloina tuotantomääriä kohti. Valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä (888/2006) asettaa vaatimukset jäteveden kiintoaineelle, biologiselle hapenkulutukselle (BOD7), kemialliselle hapenkulutukselle (CODCr) ja ravinteille.
Vesistöön johdettavaa kuormitusta ja muita ympäristöluvassa määriteltyjä päästöjä seurataan raporttien ja tarkkailuohjelmien avulla.
Tavoitteena hyvä pinta- ja pohjavesien tila
Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin (2000) tavoitteena on ehkäistä pinta- ja pohjavesien tilan heikkeneminen koko Euroopan unionin alueella. Pintavesien hyvä tila ja pohjavesien hyvä määrällinen ja kemiallinen tila tulee saavuttaa 15 vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta.
Pilaavien aineiden (prioriteettiaineet) aiheuttamaa pilaantumista on vähennettävä. Keinotekoisissa ja voimakkaasti ihmistoimin muutetuissa vesistöissä on saavutettava hyvä kemiallinen tila ja hyvä ekologinen potentiaali 15 vuoden kuluessa.
Lue vesien- ja merensuojelun lainsäädännöstä >>>
Lisätietoa tarvitaan
”Biopuhdistuksen säätely ja valvonta on haastavaa, koska ala on uusi ja maassamme on siinä vasta vähän asiantuntijoita – he tosin ovat maailman huippuluokkaa.
Riskinä on muun muassa se, että puhdistuksessa käytettävät bakteerit leviävät ympäristöön ja siitä aiheutuu haittaa ympäristölle. Esimerkiksi maaperän biopuhdistus on pitkäaikainen, usein vuosien mittainen prosessi, joten kaikkien vaikutusten arviointi on haastavaa.
On myös pelkoa siitä, että haitta-aineiden hajoamistuotteet ovat haitallisempia kuin alkuperäiset aineet. Hajoamistuotteiden koostumusta ja ominaisuuksia ei vielä tunneta tarpeeksi hyvin. Tämän vuoksi hajoamistuotteiden tutkiminen ja riskinarviointi on ensisijaisen tärkeää.
Menetelmistä ja niiden vaikutuksista tulee saada lisää tietoa, jotta päätöksiä biopuhdistuksen käytöstä voidaan tehdä entistä enemmän. Menetelmä on kuitenkin erittäin lupaava ja kehittämisen arvoinen.”
- Mari Pantsar-Kallio, Kansallinen ympäristöteknologian osaamisklusteri
Lue myös professori Martin Romantschukin näkemyksiä biopuhdistuksen riskeistä >>>