Keksijöitä haastattelussa
Elina Vestola
ja bioliuotuksen uudet haasteet
Diplomi-insinööri Elina Vestola työskentelee tutkijana VTT:llä ja tekee väitöskirjaa rikin kiertokulkuun osallistuvien mikrobien bioteknologisesta hyödyntämisestä. Hänen vetämässään hankkeessa on selvitetty, voitaisiinko Talvivaaran kaivoksella käytettävää bioliuotustekniikkaa hyödyntää metallipitoisen jätteiden käsittelyssä.
Tutkimuksella haetaan vaihtoehtoa metallia sisältävän jäteaineksen kemialliselle käsittelylle. Tavoitteena on löytää menetelmä, jolla voitaisiin vähentää muun muassa metallien erottamisessa käytettävän hapon kulutusta.
Ensimmäisessä vaiheessa tutkijat selvittivät, millaisissa oloissa metallit liukenevat mahdollisimman tehokkaasti ja miten metallit saadaan erotettua jätemateriaaleista.
”Osalle tutkituista materiaaleista menetelmä vaikuttaisi soveltuvan hyvin, ja saimme lähes kaiken metallisisällön erotettua liuokseen. Osa materiaaleista taas estää bioliuotusprosessia", kertoo Elina Vestola Tekesin rahoittaman hankkeen tulosten pohjalta. "Materiaalien kuvailemisessa ja prosessin optimoinnissa onkin vielä työsarkaa.”
Mahdollisessa jatkohankkeessa keskitytään prosessin toimivuuteen ja taloudellisuuteen.
Lue lisää metallipitoisen jätteen biologisesta käsittelystä >>>
Lue bioliuotuksesta >>>
Diplomityö kimmokkeena jatkotutkimuksille
Elina Vestola tutustui bioliuotukseen ensimmäisen kerran vuonna 2004, jolloin hän perehtyi diplomityötään varten kaivosvesien syntymekanismeihin ja niiden käsittelymenetelmiin.
”Kaivosalueilla syntyy happamia, ympäristölle haitallisia vesiä, joista ovat osaltaan vastuussa luonnon bioliuotusprosessissa mukana olevat mikrobit, samat joita hyödynnetään Talvivaaran kaivoksella.”
Alan suomalaiseen tutkimukseen Vestola tutustui diplomityötään ohjanneen teknologiajohtaja Marja Riekkola-Vanhasen kautta. Bioliuotuksen hyödyntäminen jätteiden käsittelyssä nousi esiin työkeskusteluissa, ja pian tarjoutuikin mahdollisuus aiheeseen liittyvän tutkimushankkeen suunnitteluun.
”Minua kiehtoo erityisesti se, kuinka luonnon prosesseja voidaan valjastaa teollisuuden käyttöön ja kuinka pöpöjen avulla saadaan myös hyvää aikaan”, kertoo Vestola odottaen innolla tutkimuksen jatkoa. ”Sormet oikein syyhyävät päästä käsiksi uusiin materiaaleihin.”
Oivallukset yhteisiä enemmän kuin omia
Talvivaaraa varten tehdystä tutkimuksesta on ollut Vestolan mukaan paljon hyötyä kokeiden suunnittelussa. Talvivaaran kokemuksia ja tuloksia ei kuitenkaan voida hyödyntää suoraan, koska jätteiden ominaisuudet ja käyttäytyminen ovat erilaiset kuin malmin.
”Tällä alueella on vielä paljon selvittämättömiä asioita, mutta juuri se vie tutkimusta eteenpäin – työ pysyy haasteellisena ja mielenkiintoisena”, Vestola sanoo.
Hän saa uusia ideoita seuraamalla aktiivisesti muiden tekemää tutkimusta ja tarttumalla arjessa vastaan tuleviin ongelmiin. ”Päähän muodostuu vähitellen ideapooli, josta voi ammentaa ajatuksia edelleen kehiteltäväksi.”
Yleensä tutkimusta suunnitellaan ryhmässä yhteisvoimin. Ihmiset tuovat esiin erilaisia näkökantoja ja ideoita, joiden kautta päästään eteenpäin. Tutkimuksen vetäjä ei siis yleensä voi ottaa keksinnöistä kaikkea kunniaa, Vestola korostaa.
”Omana” oivalluksenaan hän mainitsee materiaalien esikäsittelyn. ”Osa tutkituista materiaaleista sisälsi bioliuotusta häiritseviä tekijöitä, kuten muovia. Aihetta sivuavaa tutkimusta tarkasteltuani keksin helpon erottelukeinon: jos sekoittaisimme materiaalia suolavedessä, saisimme muovin ynnä muun ylimääräisen aineksen nousemaan pintaan.”
Tutkijan työ vaatii erityisesti luovuutta ja yhteistyötaitoa, mutta myös keskittymiskykyä, pitkäjänteisyyttä ja myönteistä asennetta. On pystyttävä kehittämään jatkuvasti uutta ja selvittävä niistäkin päivistä, jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen.
”Niin kuin silloin, kun inkubaattorit, joissa ravistelupullot olivat, hajosivat kesken tutkimusten. Ne vain olivat saavuttaneet elinkaarensa pään. Pulloja siirreltiin sitten lukemattomia kertoja paikasta toiseen, jotta pöpöt eivät ehtisi kuolla väärässä lämpötilassa. Hyvin siitä selvittiin, mutta silloin ei kauheasti naurattanut.”