Keksijöitä haastattelussa
Erkki Ruoslahti
– huippututkimusta syövän nujertamiseksi
Professori Erkki Ruoslahti on maailman siteeratuimpia ja maailmalla menestyneimpiä Suomesta lähtöisin olevia tiedemiehiä. 1970-luvulta alkaen hän on keskittynyt syövän synty- ja etenemismekanismien selvittämiseen ja on tehnyt tänä aikana useita merkittäviä keksintöjä taudin nujertamiseksi. Ruoslahti siirtyi pysyvästi Yhdysvaltoihin vuonna 1976 ja työskentelee nykyisin Burnham-instituutissa Kaliforniassa. Tasavallan Presidentti on nimittänyt hänet ulkomaiseksi tieteen akateemikoksi. Hän on myös Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäsen.
Professori Erkki Ruoslahti on tehnyt mittavan tutkijan uransa pääosin Yhdysvalloissa. Vuonna 1975 hänet nimitettiin mikrobiologian professoriksi Turun yliopistoon, mutta Kalifornia veti nuorta tutkijaa puoleensa; olihan takana oli kahden vuoden post doc -kausi Kalifornian teknologiainstituutissa (California Institute of Technology) ja sen myötä syntynyt usko omiin mahdollisuuksiin yhdysvaltalaisessa apurahajärjestelmässä.
”Menestyminen tutkijana Yhdysvalloissa on hyvin samankaltaista kuin Euroopassa – täytyy tehdä uusia tärkeitä havaintoja”, Ruoslahti toteaa. Ero Eurooppaan näkyy kuitenkin apurahamaailmassa, sillä yksityiskohtainen tutkimusohjelma nousee keskeiseksi tekijäksi.
Tärkeää on myös kyky ilmaista itseään tutkijakollegoille niin kirjallisesti kuin suullisesti. Tätä ei opi tutkijakoulutuksessa vaan itseopiskelulla – yrityksen ja erehdyksen kautta. Professori kertookin ottaneensa säännöllisesti puheopetustunteja tullakseen hyväksi puhujaksi.
Lääkeaineita kliiniseen käyttöön
Keksinnöt syntyvät niin yrityksen ja erehdyksen kautta kuin pitkän ajattelutyön tuloksena. Ruoslahden mukaan menestyvillä tutkijoilla on kyky analysoida olemassa olevaa tietoa tavalla, joka johtaa käyttökelpoisiin hypoteeseihin. Uudet oivallukset syntyvät juuri hypoteesien testauksen kautta. ”Tutkijalta vaaditaan ennen kaikkea uskallusta ja sinnikkyyttä.”
Yhtenä uransa kohokohtana professori Ruoslahti pitää sitä, kun hän yhdessä professori Antti Vaherin kanssa löysi fibronektiini-proteiinin 1970-luvulla. Tutkijoiden ajatus, että normaalit solut pysyvät paikallaan erityisen tarttumismekanismin ansiosta, osoittautui oikeaksi.
Syöpäsoluissa tarttumismekanismit ovat muuttuneet, joten solut pystyvät leviämään hallitsemattomasti. Yhdysvaltoihin palattuaan Ruoslahti jatkoi tutkimuksia aiheen parissa. Hän havaitsi, että solut tarttuivat fibronektiiniin ainoastaan kolmen aminohapon (arginiini-glysiini-aspartaamihappo tai RGD) muodostaman peptidirakenteen kautta. Professori Ruoslahti pitää tätä havaintoa ja sitä seurannutta RGD-reseptorien löytämistä merkittävimpinä tutkimustuloksinaan. Vuonna 2005 hän sai näistä tutkimuksistaan arvostetun Japan Prize -tiedepalkinnon.
Tutkijan havainto sai myös lääketeollisuuden kiinnostumaan aiheesta: alkoi RGD-lääkeaineiden kehittely tavoitteena kontrolloida solujen tarttumismekanismeja. Osa näistä lääkeaineista on jo kliinisessä käytössä ja useita on kliinisissä kokeissa.
Viime aikoina professori Ruoslahti on keskittynyt kehittämään RGD-peptidejä, jotka tunkeutuvat valikoidusti syöpäkudokseen. Tällöin syöpälääkkeen tehoa voidaan nostaa ja sivuvaikutuksia vähentää.
Nanopartikkeleistako syövän taltuttaja?
Professori Ruoslahti jatkaa ansiokasta tutkimustyötään Burnham-instituutissa Kaliforniassa. Hänen tavoitteensa liittyvät edelleen syövän taltuttamiseen: kehitteillä on diagnostisia menetelmiä ja hoitoja, joissa hyödynnetään nanopartikkeleita.
”Ne ovat ikään kuin pieniä koneita, jotka tekevät monia asioita kerralla. Niitä voitaisiin käyttää sekä lääkeaineiden viejinä että tunnistusmekanismeina elimistössä. Samaan partikkeliin voi laittaa varjoaineen, lääkeaineen ja tunnistusmekanismin, joka kohdentaa partikkelin kasvaimeen.”
Taito ajatella uutta ja löytää asiaan uusi näkökulma on menestyvän tutkijan tunnusmerkki, Ruoslahti sanoo. Omana vahvuutenaan hän pitää kykyä havaita asioita, jotka eivät ole vielä saavuttaneet laajempaa kiinnostusta. Siinäkö selitys poikkeuksellisen pitkään tutkijan uraan ja yhä vain jatkuvaan innostukseen?
Lue lisää: Medicine at the Nanoscale >>>