Keksijöitä esittelyssä
Nobel-tutkija A. I. Virtanen
Professori, akateemikko Artturi Ilmari Virtanen (1895–1973) oivalsi ensimmäisenä happamuuden eli pH:n merkityksen biologisissa säilöntäprosesseissa. Vuonna 1945 hän sai Nobelin kemian palkinnon maatalouden ja ravintokemian keksinnöistään, erityisesti AIV-rehunsäilöntämenetelmästä. Virtanen toimi Valion laboratorion kemistinä ja johtajana, Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin yliopiston professorina sekä Suomen Akatemian esimiehenä.
A. I. Virtanen aloitti tutkijanuransa orgaanisen kemian alalla, josta väitteli tohtoriksi 24-vuotiaana. Väitöksen jälkeen hänet pyydettiin kemistiksi Valion laboratorioon, ja kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli jo laitoksen johtaja.
Täydennettyään opintojaan Saksassa ja Ruotsissa Virtanen alkoi tehdä työtä karjanrehun ja voin säilyvyyden parantamiseksi. Hän tutki muun muassa käymisilmiöitä, ravitsemusta, biologista typen sidontaa ja happamuuden vaikutusta biologisiin ilmiöihin.
1920-luvun alussa hän kiinnitti huomiota siihen, että palkokasveissa, kuten apilassa, tapahtuvaa typen sitoutumista hyödynnettiin kovin vähän karjanruokinnassa. Ongelma oli sadon säilömisessä: karjan talvirehuksi tarkoitettu heinä kuivattiin, mutta apilan kuivaaminen oli vaikeaa.
Virtanen oivalsi, että rehu voitaisiin säilöä tuoreena, jos kyettäisiin estämään haitallinen käyminen, proteiinien hajoaminen ja kasvisolujen hengitys. Vuonna 1928 hän totesi yhdessä työtoverinsa Henning Karströmin kanssa, että tämä onnistuu, kun rehun pH alennetaan riittävän nopeasti riittävän alas, pH-alueelle 3–4, esimerkiksi suolahapon ja rikkihapon avulla.
Patentissa (1932) menetelmää ei sidottu tiettyyn happoon. Alun perin AIV:n säilöntäaineena käytettiin suolahapon ja rikkihapon seosta, mutta nykyään orgaanisia happoja, lähinnä muurahaishappoa. Tämä on edelleen ainoa hyvä tuorerehun säilöntämenetelmä.
AIV-voisuolalla vientietua
Toiseksi tunnetuin Virtasen lukuisista keksinnöistä on vuonna 1925 syntynyt AIV-voisuola.
Tutkija keksi, että voihin ei tule pitkänkään kuljetusmatkan aikana makuvaurioita, jos säädetään sen pH vähintään arvoon 6,0–6,5. Tähän pääsemiseksi Valio alkoi lisätä voihinsa dinatriumfosfaatilla ja natriumkarbonaatilla puskuroitua voisuolaa ja sai näin pitkäksi aikaa merkittävän vientiedun. Voisuolan koostumus pysyi salassa 14 vuotta.