LAINSÄÄDÄNTÖ
Vuonna 1995 voimaanastuneen geenitekniikkalain
tavoitteena on edistää geenitekniikan turvallista käyttöä ja kehittymistä eettisellä tavalla. Laki pyrkii ehkäisemään ja torjumaan haittoja, joita geenitekniikalla muunnettujen organismien käyttö voi aiheuttaa.
Alaa säädellään myös monilla muilla laeilla.
Uudistunut geenitekniikkalaki
Suomen geenitekniikkalaki (377/1995) perustuu EU:n direktiiveihin 2001/18/EY ja 2009/41/ETY (entinen dir.90/219/ETY). Geenitekniikkalain tavoitteena on edistää geenitekniikan turvallista käyttöä ja kehittymistä ennalta varautumisen
periaatteen mukaisesti sekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla ja suojella ihmisen ja eläinten terveyttä ja ympäristöä, kun muuntogeenisiä organismeja
käytetään suljetussa tilassa tai tarkoituksellisesti levitetään ympäristöön. Geenitekniikkalain mukaisia tehtäviä hoitaa geenitekniikan lautakunta.
Geenitekniikkalaissa säädetään toiminnanharjoittajan yleisistä velvollisuuksista, joista tärkein on velvollisuus tehdä kaikesta muuntogeenisten organismien käytöstä riskinarviointi terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi. Lakiin sisältyy säännökset suljettua ja
avointa käyttöä koskevista ilmoitus- ja hakemusmenettelystä. Direktiiveistä
poiketen geenitekniikkalaki säätelee myös muuntogeenisten kasvien ja eläinten suljettua käyttöä.
Laissa säädetään myös yleisön kuulemisesta. Kun Suomessa haetaan lupaa muuntogeenisten organismien tarkoitukselliselle levittämiselle muussa kuin
markkinoille saattamistarkoituksessa (ns. kenttäkoe), geenitekniikan lautakunta julkaisee tiedon hakemuksen saapumisesta Virallisessa lehdessä. Hakemusasiakirjat ovat nähtävissä lautakunnan Internet-sivuilla sekä muutoin
tilattavissa, ja yleisöllä on 60 päivää aikaa lähettää hakemusta koskevia kommentteja.
Valvonta jaettu kolmelle taholle
Geenitekniikkalain käytännön valvonnasta huolehtivat omalla toimialallaan:
- Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa-ja valvontavirasto (Valvira)
- Suomen ympäristökeskus ja
- Elintarviketurvallisuusvirasto.
Tutkimuslaki
Vuonna 1999 voimaan tullut laki lääketietellisestä tutkimustoiminnasta (488/1999) säätelee ihmiseen ja ihmisen alkioon kohdistuvaa lääketieteellistä tutkimusta. Lakiin on kirjattu keskeisiä edellytyksiä tutkimuksen suorittamiselle muun muassa tutkijan pätevyydestä ja tutkittavalta vaadittavasta suostumuksesta. Alaikäisiin, kehitysvammaisiin ja vankeihin kohdistuvasta tutkimuksesta on erityissännöksiä.
Tutkimuslakia täydennettiin EU:n lääketutkimus-direktiiviä (2001/20/EY) vastaavaksi 1.5.2004 voimaan tulleilla muutoksilla.
Alkiotutkimus & kantasolut
Alkiotutkimusta on laissa säädelty varsin yksityiskohtaisesti. Alkioita saa tutkia vain niissä laitoksissa, joille Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on myöntänyt luvan.
Tutkimukseen tarvitaan aina molempien sukusoluluovuttajien suostumus, joka voidaan missä tahansa vaiheessa peruuttaa. Yli 14 päivän ikäisiä alkioita ei saa tutkia, eikä alkiota saa luoda ainoastaan tutkimustarkoituksia varten.
Lue lisää kantasoluihin liittyvistä määräyksistä >> Kantasolut ekstra, lait & määräykset
Hedelmöityshoitolaki
Eduskunta hyväksyi suuren valiokunnan lakiehdotuksen hedelmöityshoitolaista täysistunnossaan 20.10.2006. Laissa hedelmöityshoidoista säädetään hedelmöityshoidon antamisen edellytyksistä, sukusolujen ja alkioiden käytön ja valinnan rajoituksesta, sukusolujen luovuttamisesta ja varastoinnista, hoidon tuloksena syntyneen lapsen oikeudesta saada tieto alkuperästään sekä toiminnan luvanvaraisuudesta. Isyyslakiin tehtävillä muutoksilla otetaan huomioon tilanteet, joissa lapsi syntyy hedelmöityshoidon tuloksena. Lait astuivat voimaan 1.9.2007.
Hedelmöityshoitojen avulla syntyy Suomessa vuosittain noin 3000 lasta. Hedelmöityshoitoja on annettu myös tilanteissa, joissa pyritään välttämään sukusolujen kautta periytyvää vakavaa sairautta.
Lue Bioteknologia Info-lehti teemasta
2/2003: Lainsäädäntö & etiikka
Uudistuvaa geenitekniikkalaki. Bioetiikan näkökulmasta kiinnostavat keskustelunaiheet. Kenellä on oikeus geenitiedon käyttöön, kysyvät bioeetikot.(Pdf)
2/2003
(1,19 megatavua)