Bioteknologia.info

”Homo sapiens on luomakunnan vaikutusvaltaisin erikoisuus planeetallamme. Ihmisellä on suurin kyky muokata maailmaamme huonommaksi tai paremmaksi, ja samalla se on syvästi peloissaan siitä, mihin vallankäyttö voi johtaa. PELKO estää meitä hyväksymästä vastuita, joita tämä valta pitää sisällään.” (Simon G. Best)

- Väite kuvastaa, että sen antaja on amerikkalainen. USA on pelon yhteiskunta, jossa pelon tunne on vallalla, siihen on siten myös helppo vedota. Itse ajattelen, että kyse on vallankäytöstä, politiikasta ja lobbauksesta ei pelosta. Eri intressiryhmät ovat lietsonneet pelkoa, mutta perimmäinen tarkoitus voi olla vallanhimo.

”Eettiset argumentit eivät ole yleismaailmallisia.” (Simon G. Best)

- En ole samaa mieltä. Valtaosa eettisistä periaatteista on yleispäteviä. Globaaleissa kysymyksissä tällaisia ovat esimerkiksi tasa-arvo, solidaarisuus, ihmisarvon kunnioittaminen ja itsemääräämisoikeus. Etiikkaa käytetään usein hyväksyttävänä ulospääsynä keskustelusta, joka halutaan lopettaa.

Mitä peruuttamatonta voisimme tuhota geeniteknologialla maailmanlaajuisesti?

- Asettaisin kysymyksen toisin päin. Mitä tuhoamme maailmanlaajuisesti, ellemme käytä geeniteknologiaa? Menetämme mahdollisuuden ottaa uuden teknologian käyttöön. Näen suurena vaarana sen, että maissa, joissa geeniteknologiasta eniten olisi hyötyä, tämä mahdollisuus jää toteutumatta.

On huolestuttavaa, että EU asenteillaan, politiikallaan ja lainsäädännöllään rajoittaa kehitysmaiden mahdollisuuksia hyödyntää uutta teknologiaa. Euroopassahan on helppoa jatkaa eloa yltäkylläisyydessä. Mutta missä on yhteisvastuumme koko maailmasta?

Lisääkö geeniteknologia oikeudenmukaisuutta maailmassa vai kiihdyttääkö se eriarvoistumista?

Riippuu siitä, miten geeniteknologiaa käytetään. Soisin mielelläni, että pääsisimme tilanteesta, jossa nyt olemme: ylivarovaisesta säätelystä, jolla yritetään täydellisyyteen pyrkien turvata ihmisten terveyttä ja ympäristöä. Kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö vaativat, että lajikkeet testataan ja sertifioidaan tarkasti, mikä tietysti on hyvä asia. Pitää kuitenkin muistaa, että ylivarovaisuudella saatamme myös aiheuttaa vahinkoa. Kehitys juuttuu paperisotaan, johon kellään ei ole varaa.

Liiallisuuksiin viedyt vaateet turvallisuustakuista syrjivät ennen kaikkea köyhien maiden ihmisiä. Monissa kehitysmaissa on lukuisia pienviljelijöitä, jotka voisivat hyötyä GM-lajikkeiden viljelystä. Heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tähän, sillä heiltä puuttuu sopivia lajikkeita.

Samoin vientimahdollisuudet tyrehtyvät, jos vastaanottajamaat kieltäytyvät geeniteknologiaa hyödyntäneiden tuotteiden vastaanottamisesta. Eriarvoistumista lisää myös se seikka, että on kiinnitetty vähän huomiota sellaisten lajien kehittelyyn, kuten kassava ja bataatti, jotka soveltuvat hyvin viljelyyn kehitysmaissa.

Bioteknologisella kehityksellä voitaisiin siis mielestäsi edistää tasa-arvoa maailmassa. Mitkä ovat tämän kehityksen suurimmat esteet?

- Amerikkalaisyritysten, eurooppalaisten ympäristöjärjestöjen ja eräiden kehitysmaiden poliittisten johtajien vallanhimo sekä omanedun tavoittelu.  

Amerikkalainen bioteollisuusjärjestö BIO on tosin jo perustanut bioeettisen toimikunnan. Miettiminen ei kuitenkaan riitä, olisi aika ryhtyä tuumasta toimeen.

Jälkimmäisestä esimerkkinä Zambia ja Zimbabve, jotka kieltäytyivät ottamasta vastaan ruoka-apua. Asiassa vedotaan mahdollisiin terveydellisiin haittoihin, mutta unohdetaan samalla, että vaikkakin esim. USA:n lähettämä geenimuunneltu maissi on ylijäämää, se on myös samaa, jota amerikkalaiset itse syövät. Jo maailman terveysjärjestö WHO suosittelee maita vastaanottamaan ruoka-avun. Taustalla on ennen kaikkea valta ja politiikka, ei todellinen huoli oman maan nälkäänäkevistä.

Mitkä eettiset teemat ovat ajankohtaisia tällä hetkellä?

Kehitysmaiden ”kansantautien” hoitaminen, rokote- ja lääketuotanto esimerkiksi HIV- ja lintuinfluenssatartuntaa vastaan, terrorismi ja bioaseet, naisten asema ja koulutus sekä sosiaalinen eriarvoisuus.

Mikä tämän hetkisessä eettisessä keskustelussa on kuuma peruna?  

- Suurin haaste koko ihmiskunnalle on lisäruoan tuottaminen jatkuvasti lisääntyvälle ihmismassalle. Vuosittainen väestönkasvu maailmassa on 90 miljoonaa. Vuonna 2025 tarvitaan tällä kasvuvauhdilla kaksinkertaiset sadot vuoden 2000 tuotantoon nähden. Bioteknologia ei luonnollisestikaan ratkaise tätä kysymystä, mutta kaikkia keinoja tulisi yrittää ja geeniteknologia voisi olla niistä yksi.

Geenimuunneltujen kasvien käyttö on kehitysmaissa lisääntynyt tasaisesti vuodesta 1996 lähtien. On mielenkiintoista nähdä, tuleeko Kiina ottamaan tuhohyönteisiä torjuvan riisin käyttöön. 

Vähitellen kaiketi ollaan heräämässä siihen, että kehitysmaat poikkeavat toisistaan suuresti. Olosuhteet ja tarpeet ovat hyvin erilaisia. Kehitysmaiden on saatava edetä omilla ehdoillaan, ja muun maailman on tuettava kehitysmaiden oman asiantuntemuksen kartuttamista etenkin julkisella sektorilla kunnioittaen kunkin maan itsemääräämisoikeutta.