Juha Räikkä ja Kaija Rossi: Tulisiko ihmiskloonaus sallia
Ihmiskloonauksella tarkoitetaan tavallisesti monistamistekniikkaa, jonka seurauksena syntyvän lapsen perimä on suoraan kopioitu joltakin ihmiseltä. Ihmiskloonauksella saadaan siis keinotekoisesti aikaan ihminen, jonka perimä on lähes identtinen toisen ihmisen perimän kanssa samalla tavalla kuin identtisten kaksosten perimä on identtinen. Jos pariskunta hankkisi lapsen kloonaamalla vaikkapa miehen perimän, jälkeläinen olisi perimältään “isänsä” kopio, siis oikeammin hänen veljensä, jonka perimä olisi peräisin “isän” vanhemmilta. Koska perimältään identtisten ihmisten olemassaolo ei ole biologisesti ajatellen mitenkään outoa tai edes harvinaista, voisi kuvitella, ettei ihmisten kloonaus herätä erityisen suuria tunnekuohuja eikä kiistoja. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Kloonaukseen liittyvät kysymykset ovat saaneet poikkeuksellisen paljon julkisuutta, ja voitaisiin väittää, että ihmisillä on keskimäärin paljon selvempi käsitys siitä, onko kloonaus oikein vai väärin, kuin siitä, mitä kloonaus oikeastaan on. Tällä hetkellä ihmiskloonaus on kiellettyä, mutta jotkut ihmiset toivoisivat, että kloonaus sallittaisiin. Kloonausta on kuitenkin vastustettu useilla eri perusteilla.
Puolustajat vetoavat vapauteen
Ne, jotka olisivat taipuvaisia sallimaan ihmiskloonauksen, ovat puolustaneet kantaansa vetoamalla ihmisten oikeuteen päättää lapsien hankkimisesta. Tavanomaisen perustelun mukaan pari, joka on kokeillut kaikkia hedelmällisyyshoitoja tuloksetta, on moraalisesti oikeutettu kloonaamaan itselleen perillisen. Jälkeläisen perimä olisi näin identtinen joko “isän” tai “äidin” perimän kanssa. Tämä argumentti ei kuitenkaan ole ollut ainoa lasten hankkimiseen liittyvä perustelu. On esitetty, että pari olisi oikeutettu kloonaamaan itselleen lapsen käyttäen parin jomman kumman jäsenen perimää siinäkin tapauksessa, että tällä tavoin voitaisiin välttää vaikean perinnöllisen sairauden ilmentyminen lapsessa. Toisentyyppinen argumentti on, että pari voisi olla oikeutettu kloonaamaan itselleen uuden lapsen, jos heidän lapsensa on kuolemassa. Tällöin heidän kuolevan lapsensa perimää käytettäisiin uuden lapsen perimän lähteenä. Lapsen menetys on niin vakava asia, että se oikeuttaisi ihmiskloonauksen. Tämän ajattelutavan edustajat uskovat toiveikkaasti, ettei menettely johtaisi siihen, että uutta lasta rakastettaisiin vain vanhan korvikkeena tai että 50-vuotiaita “lapsia” alettaisiin kloonata.
Jossakin määrin harvinaisempi lasten hankkimiseen liittyvä perustelu kloonauksen puolesta on näkemys, jonka mukaan ihmisklooneja voitaisiin tehdä tilanteissa, joissa ihmishengen pelastaminen edellyttää sitä. Jos lapsella on vakava sairaus, joka edellyttäisi kudososia “identtiseltä kaksoselta”, tällainen kaksonen voitaisiin tehdä, mikäli kudosten ottaminen ei vahingoittaisi kaksosta. Ajatuksena on se, että uutta lasta voitaisiin silti rakastaa myös itsenäisenä olentona, ei vain varaosien lähteenä ja hengenpelastajana.
Yleinen yhteiskunnallinen argumentti ihmiskloonauksen puolesta on väite, jonka mukaan ihmisiä ryhdytään suuren kysynnän vuoksi joka tapauksessa pian kloonaamaan ja ellei kloonausta laillisteta, siihen ryhdytään laittomasti ilman mitään sääntöjä ja valvontaa. Tällaisen “villin” ihmiskloonauksen seuraukset olisivat luultavasti tuhoisat. Klooneja valmistettaisiin väärin perustein, esimerkiksi narsistisista tai megalomaanisista syistä. Tasa-arvovinoumat yleistyisivät, koska kaikilla tarvitsevilla ei olisi varaa laittomiin klooneihin. Vakavat vahingot kloonien tehtailussa olisivat todennäköisiä, koska valvontaa ei olisi. Siksi olisi tärkeää laillistaa kloonaus ja antaa oikeus siihen esimerkiksi hedelmättömille pareille. Tämä argumentti on kiinnostava, mutta on tärkeä huomata, että yleisesti ottaen ei pidä paikkansa, että kaikki ne asiat tulisi laillistaa, joita joka tapauksessa tehdään. Esimerkiksi heroiinin myynnin laillistamiselle ei riitä perusteeksi huomio, että heroiinia myydään joka tapauksessa – olipa se laillista tai ei. Laillistamisen hyvät ja huonot seuraukset tulee arvioida tapauskohtaisesti.
Ihmisen kloonausta on puolustettu myös vetoamalla tutkimuksen tarpeisiin. Tiede saattaa hyötyä merkittävästi, jos kloonaus sallitaan, ja tutkimuksen avulla olisi mahdollista saada uutta tietoa ihmisen kehityksestä, mikä auttaisi vaikeiden sairauksien parantamisessa. Ehkäpä ennakkoluulottomin argumentti kloonauksen puolesta on näkemys, jonka mukaan kloonaus on sallittava kenelle tahansa sitä haluavalle, koska se tarjoaa keinon saada jälkeläisiä ilman, että henkilö joutuu tekemisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tällainen lisääntyminen on tietysti mahdollista ilman kloonaustakin.
Vastustajat painottavat riskejä
Tavallisin perustelu ihmiskloonausta vastaan on riskiargumentti. Jos ihmisiä ryhdyttäisiin tällä hetkellä tosiasiassa kloonaamaan, seuraukset olisivat ennustamattomat. Kloonausprosessi voi helposti epäonnistua, ja vaikka “terve” yksilö suurin teknisin ponnistuksin saataisiinkin aikaan, terveydentilasta voitaisiin olla varmoja vasta vuosien kuluttua. Jos kloonaukseen ryhdyttäisiin, kyseessä olisi oikeastaan ihmisyksilöllä tehtävä tieteellinen koe, joka ei täyttäisi ainoatakaan hyvän tieteellisen käytännön ehtoa. Toinen seikka on, että kloonauksessa tarvitaan nainen, joka kantaa sikiötä. Keskenmenot olisivat kloonauksessa tavallisia ja aiheuttaisivat myös naisille terveydellisiä riskejä. Nämä huomiot tulee ottaa vakavasti, mutta on huomattava, että niiden avulla voidaan tuomita vain riskejä sisältävä kloonaus. Riskiargumentti ei siis ota kantaa sellaisen ihmiskloonauksen hyväksyttävyyteen, joka olisi suhteellisen turvallista. Tällainenkin kloonaus saattaa olla tulevaisuudessa mahdollista.
Ihmiskloonausta vastustetaan usein myös sen mahdollisilla kielteisillä yhteiskunnallisilla seurauksilla. Laajamittainen kloonaus voisi johtaa rodunjalostukseen ja sitä kautta yhteiskunnan jakautumiseen. Yleisesti käytössä oleva kloonaus voisi myös vähentää ihmislajin geneettistä monimuotoisuutta, mikä olisi pitkällä aikavälillä lajin säilymisen kannalta vaarallista. Kloonauksen yleistyminen saattaisi aiheuttaa pian sen, ettei ihmisiä enää arvostettaisi yksilöinä, vaan heitä pidettäisiin pelkkinä “tuotteina”. Laajamittainen kloonaus voisi aiheuttaa myös taloudellisia väärinkäytöksiä, koska kloonaus kaupallistuisi. Nämä näkemykset voivat kaikki osua oikeaan, mutta niiden arviointi lienee vielä liian aikaista. Hyvä kysymys on, miksi kloonaus otettaisiin koskaan “yleisesti” käyttöön, sillä tarve tai halu itsensä kloonauttamiseen on vain harvoilla ihmisillä.
Ihmiskloonauksen vastustajien mukaan kloonaus rikkoisi joitakin yksilöiden moraalisia oikeuksia. Jos ihmisellä on oikeus kahteen biologiseen vanhempaan, kloonaus näyttäisi rikkovan tätä oikeutta. Jos ihmisellä on oikeus geneettiseen ainutlaatuisuuteen, tuntuisi siltä, että kloonaus rikkoisi tätäkin oikeutta. Vastustajien mukaan kloonaus rikkoisi lisäksi yksilön oikeutta omaan avoimeen elämään ja tulevaisuuteen. Nämä näkemykset ovat kuitenkin sikäli ongelmallisia, ettei ole lainkaan selvää, että mainittuja moraalisia oikeuksia on olemassa. Lisäksi voitaisiin huomauttaa, että kloonatulla yksilöllä on kaksi biologista vanhempaa, nimittäin ne henkilöt, joiden perimä on saanut aikaan yksilön, josta hänet on kloonattu. Identtisten kaksosten oikeuksia tuskin on loukattu, vaikka heillä ei olekaan ainutlaatuista perimää. Se, että henkilöllä on samat geenit jonkun toisen ihmisen kanssa, ei tietenkään määrää hänen tulevaisuuttaan. Tulevaisuus on avoin ja ennustamaton, vaikka geenit olisivat samat.
Kiinnostava perustelu ihmiskloonausta vastaan on väite, jonka mukaan kloonatun ihmisen elämä olisi psykologisesti epätyydyttävää. Kloonattu yksilö saattaisi ajatella, että hänen kohtalonsa on jo sinetöity ja ettei hän voi itsenäisillä valinnoilla vaikuttaa tulevaisuuteensa. Kloonatun vastuun tunne voisi olla rajoittunut, ja hänen identiteettinsä saattaisi kehittyä epänormaalisti. Jos henkilö, josta hänet olisi kloonattu, olisi poikkeuksellisen menestynyt, tämä asettaisi hänelle erityisen tuskallisia paineita. Tämä argumentti kuulostaa järkevältä, eikä sitä voi kumota viittaamalla siihen tosiasiaan, että todellisuudessa kloonattu henkilö pystyisi vaikuttamaan elämäänsä aivan samalla tavalla kuin muutkin ihmiset. Tärkeä kysymys onkin, riittääkö kloonauksen kieltämisen perusteeksi se, että kloonattujen ihmisten elämä saattaisi olla paikoin psykologisesti epätyydyttävää. Ehkäpä ei: ihmisten elämä on melko yleisesti epätyydyttävää, ja on ilmeistä, että kloonatun henkilön kannalta on tyydyttävämpää, että hän on olemassa, kuin että hänet olisi jätetty kokonaan tekemättä.
Keskustelu ihmiskloonauksesta on luultavasti sittenkin vasta alkamassa. Kun kloonaustekniikat kehittyvät, vanhat kysymykset nousevat yhä uudelleen esiin. Tällä hetkellä kloonaus olisi kallista, ja terveydenhuollon resurssit ovat rajalliset. Lapsettomuuden muut hoitomuodot ovat nopeasti kehittyneet, ja lapsettomat parit voivat saada lapsia myös adoptiolla. Käsitys, että lapsiemme tulisi olla aina geneettisiä jälkeläisiämme, on kaikkea muuta kuin itsestäänselvä.