Helena Siipi ja Marko Ahteensuu: Muuntogeenisten puiden ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia pohdittiin Uumajassa
Uumajan (Umeå) yliopiston ekologian ja ympäristötieteen laitos järjesti 19.-22.2.2004 Uumajan läheisyydessä riskiarviointia käsittelevän kokouksen. Tarkemmin sanoen aiheena oli Risk Assessment of Transgenic Long-Lived Plants: Ecology and Social Aspects. Kokous oli osa Euroopan tiederahaston muuntogeenisten (GM) kasvien vaikutuksia tutkivaa ohjelmaa.
Kokoukseen osallistui runsaat kaksikymmentä tutkijaa ja yksi ympäristöjärjestön edustaja. Suurin osa esitelmöitsijöistä oli riskianalyyseja tekeviä ekologeja. Mukana oli myös matemaatikkoja, filosofeja, biologeja ja geneetikkoja. Suomalaisia tutkijoita paikalla oli kaikkiaan neljä. Osanottajia yhdisti kiinnostus GM-kasvien, ennen kaikkea puiden, riskianalyysiin eri näkökulmista. Jatkokokouksille katsottiin olevan tarvetta, joskaan niistä ei yksityiskohtaisesti sovittu.
Kokouksen näkyvimpiä keskustelun aiheita olivat GM-puiden, lähinnä poppelin, ekologiset ja sosiaaliset vaikutukset. Ekologisista vaikutuksista eniten huomiota saivat geenivirtauksen, lajien sisällä tai niiden välillä tapahtuvan geenien siirtymisen, mahdollisuus ja ekologinen merkitys sekä GM-puiden vaikutus tuholaishyönteisiin. Myös sosiaalisia riskejä eli muuntogeenisten organismien (GMO) käytöstä ja tutkimuksesta seuraavia mahdollisia ei-toivottuja sosiaalisia ja psyykkisiä vaikutuksia käsiteltiin. Kiinnostusta herättivät myös muut teoreettiset ongelmat, kuten ennalta varautumisen periaatteen eri tulkinnat.
Mieleenpainuvassa esitelmässään alankomaalainen Frans Krens käsitteli GM-omenapuilla tekemiään kenttäkokeita. Tutkimuksessa etsittiin geenimuunnoksia, jotka mahdollistaisivat torjunta-aineiden käytön vähentämisen. Tutkimusryhmä oli estänyt omenapuiden kukkimisen ristipölyttymisen vaaran takia. Krensin mukaan Alankomaiden GM-kasvien ympäristöön levittämistä koskeva lupakäytäntö perustuu riskinarvioon GMO:ien ekologisista vaikuksista. GMO:ien käyttöönoton sosiaalisia ja eettisiä vaikutuksia ei tällä tasolla huomioida. Esitelmän päätti Benelux-maissa tehdyn mielipidetutkimuksen esittely. Sen tulosten mukaan 54 prosenttia kansalaisista oli epäileviä GM-kasvien suhteen. Kuitenkin lähes 60 prosenttia heistä uskoi ostavansa GM-mansikoita, jos niiden kasvatuksessa on käytetty vähemmän torjunta-aineita kuin nykyisin, ja jopa 70 prosenttia ostaisi mansikoita, jos ne olisivat terveellisempiä kuin perinteisesti jalostetut lajitoverinsa.
Saksalainen Andreas Peuke esitteli poppeleilla tehtyjä tutkimuksia, joissa verrattiin tavallisten poppeleiden ja GM-poppeleiden kykyä puhdistaa maaperää raskasmetalleista ja torjunta-aineista. Kenttäkokeita tehtiin erilaisissa ilmastoissa ja erilaisilla maan saastuneisuustasoilla. GM-poppeli keräsi tavallista muotoa tehokkaammin raskasmetalleja, erityisesti kuparia, kuljettaen ne lehtiinsä. Tutkimus oli mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten GM-teknologiat avaavat mahdollisuuksia uudenlaisiin ongelmien ratkaisuihin. Tällaisilla tuloksilla on varmasti myös sanansa sanottavana GM-teknologioiden ja GM-tuotteiden hyväksyttävyyttä koskevassa keskustelussa.
Kokouksessa käsiteltiin myös GMO:ien eettisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Osallistujat olivat varsin kiinnostuneita kansalaisten GMO:ja koskevista näkemyksistä, ja useimmat kokouksen osanottajista olivat hyvin selvillä erilaisten mielipidekartoitusten tuloksista. Kansalaisten GMO:ihin kohdistuvia kielteisiä asenteita ja pelkoja sivuttiin useassa esitelmässä, usein kuitenkin huumorin keinoin. Tavallisin tapa lienee ollut jonkinlaisen kuvamanipulaation – esimerkiksi kuvan, jossa useiden eläinten osista oli yhdistelty yksi eläin – esittäminen. Näin vaikutelmaksi jäi, ettei kansalaisten GMO:ihin kohdistuvia kielteisiä näkemyksiä pidetty kovin merkittävinä, vaan ne tulkittiin usein joko kansalaisten yleiseksi tietämättömyydeksi tai muuten perusteettomiksi. Usein kansalaisten vääristyneistä näkemyksistä syytettiin mediaa ja sen harjoittamaa skandaalihakuista uutisointia.
Tieteellinen tutkimus ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä vaan osana yhteiskunnallista todellisuutta. Geneettinen demokratia, tietoon perustuva avoin demokraattinen päätöksenteko koskien geeniteknologian sovellutuksia ja niiden käyttöönottoa, edellyttää kommunikaatiota GMO-tutkijoiden ja kansalaisten kesken. Nyky-yhteiskunnassa GMO:iden kehitys ja käyttöönotto ei voi tapahtua irrallaan kansalaisten näkemyksistä ja yleisestä asenneilmapiiristä.
Jos havainto GMO-tutkijoiden piittaamattomuudesta kansalaisten asenteita kohtaan pitää paikkaansa ja jos havainto koskee GMO-tieteentekijöitä laajemminkin, on tilanne yhteiskunnallisesti ongelmallinen. Kansalaiset eivät tällä hetkellä pidä tutkijoita luotettavana tietolähteenä koskien GMO:ja. Vuoden 2002 Eurobarometrin mukaan vain 33 % eurooppalaisista luottaa yliopistoihin totuudenmukaisena bioteknologiaa koskevana tietolähteenä. Teollisuuteen totuudenmukaisena tietolähteenä uskoo 5 % haastatelluista. Toisaalta jos tutkijat leimaavat kansalaisten näkemykset yksikantaan perehtymättömiksi ja siten helposti ohitettaviksi, on geneettiseen demokratiaan ja avoimeen kansalaiskeskusteluun vielä pitkä matka. Vastuu keskusteluyhteyden saavuttamisesta ei voi olla yksinomaan kansalaisilla. Epäluottamuksen vuoksi myöskään ylhäältäpäin tapahtuva tiedonjako ei ole ratkaisu pulmaan. Ehkä GMO-tutkijoiden olisikin aika astua alas korokkeeltaan ja kuulla, mitä kansalaisilla todella on sanottavanaan. Kansalaisten näkemyksiä ei ole perusteltua oikopäätä leimata järjettömiksi. Loppujen lopuksi kansalaisten väitteet esimerkiksi GMO:ien luonnottomuudesta saattavat viitata samaan asiaan, mistä tutkijat ovat kiinnostuneita tieteellisessä riskinarvionnissa. Heidän käyttämänsä kieli vain on toisenlaista. Kansalaisten kuuleminen ja aito keskustelu voivat olla avain geneettiseen demokratiaan ja jopa asteittaiseen yksimielisyyteen joidenkin GM-sovellutusten suhteen. Tällöin aidon puheyhteyden luomisesta hyötyvät sekä kansalaiset että GM-tieteentekijät.
Osanottajamäärältään verrattaen pienen ja keskitettyyn aihepiiriin suuntautuneen monitieteisen kokouksen etu oli kiinteä keskustelu moninaisine näkökulmineen. Toisaalta ongelmiakin voidaan nähdä. Keskusteluyhteyden luomiseen tutkijoiden ja kansalaisten välille ei löytynyt uusia lääkkeitä eikä edes suurempaa kiinnostusta. Kokouksen järjestelyt olivat onnistuneet, tutkimuskeskus kokouspaikkana oli kiinnostava ja kuljetukset toimivat hyvin. Lisäksi ekskursio, jolla tutustuttiin saamelaisten kulttuuriin, oli mieleenpainuva kokemus erityisesti keski-eurooppalaisille osanottajille.
Helena Siipi ja Marko Ahteensuu
Filosofian laitos
20014 Turun yliopisto
helena.siipi(at)utu.fi / mataah(at)utu.fi
(02) 333 6337 / + 1 831 521 7297 (USA)