Yleiset kysymykset
Entsyymien sanotaan tunnistavan spesifisesti kohdemolekyylinsä. Miten tämä on mahdollista, kun erilaisia aineita on niin paljon?
Entsyymin kohdemolekyyli eli substraatti sitoutuu aina tiettyyn kohtaan entsyymissä. Tätä kohtaa sanotaan aktiiviseksi kohdaksi tai –keskukseksi, ja se sijaitsee yleensä joko entsyymin sisäosassa tai lähellä pintaa olevassa
syvänteessä tai kolossa. Sitoutumiskohdan sisäpinnalla olevat aminohapot ovat olennaisen tärkeitä, sillä niiden sivuketjujen sijaintipaikat ja asennot muodostavat kolmiulotteisen, kohdemolekyylin (myös kolmiulotteinen!)
sitoutumiselle otollisen, spesifisen ”vastinkappaleen”.
Yhdenkin tällaisen sitoutumisen kannalta oleellisen aminohapon mutatoituminen muuksi aminohapoksi yleensä estää tai hidastaa entsyymin toimintaa, koska
kohdemolekyyli joko ei mahdu paikalleen tai se ei kiinnity kyllin lujasti.
Oppikirjaesimerkin mukaan kysymys on kuin avaimesta ja lukosta. Otsikon kysymys olisi voitukin esittää: ”Miten on mahdollista, että kukin lukko hyväksyy vain yhden erilaisen avaimen, vaikka avaimia on olemassa niin paljon?”.
Tuomo Glumoff
Biokemian lehtori
Oulun yliopisto