Mitä eettisiä kysymyksiä geeniteknologia on synnyttänyt?
Mitä eettisiä kysymyksiä geeniteknologia on synnyttänyt?
Geeniteknologiasta ja sen eri sovellutuksista (kuten esimerkiksi geenimuuntelusta ja geenitesteistä) käydään vilkasta moraalista keskustelua ja ne herättävät monia eettisiä kysymyksiä. Geeniteknologian synnyttämät eettiset kysymykset voidaan jakaa seuraavaan viiteen ryhmään.
Keskusteltaessa geeniteknologian etiikasta keskustellaan usein siitä, onko jonkin geeniteknologian sovellutuksen käyttö moraalisesti hyväksyttävää. Tällaista keskustelua on käyty esimerkiksi geenimuuntelusta, geeniterapiasta ja eläinten ja ihmisten kloonaamisesta. Jotkut kansalaiset ovat olleet valmiita tuomitsemaan esimerkiksi kloonaamisen, toiset taas ovat pitäneet sitä moraalisesti hyväksyttävänä. On tärkeää huomata, että eettisen ongelman syntyminen ei sinällään vielä tarkoita, että asiassa olisi jotain moraalisesti väärää. Voi olla, että geeniteknologian ja sen sovellutusten eettinen tarkastelu johtaa lopputulokseen, että ne ovat moraalisesti hyväksyttäviä.
Usein geeniteknologiasta käytävä moraalinen keskustelu koskee sitä, mitkä ovat jonkin sen sovellutuksen käytön moraaliset ehdot ja rajat. Tällöin ajatellaan, että vaikka sovellutus ei ole sinällään moraalisesti tuomittava, myöskään sen rajoittamatonta käyttöä ei tulisi hyväksyä. Esimerkiksi geenitestauksesta voidaan kysyä, onko hyväksyttävää laajentaa sen käyttö terveydenhuollosta vaikkapa työnhakijoiden tai vakuutuksen ottajien testaamiseen. Vastaavasti geenimuunneltuja koe-eläimiä tuotettaessa on syytä pysähtyä miettimään, millaisia sairauksia – ja kuinka suurta tuskaa aiheuttavia sairauksia – koe-eläimille on geenimuuntelulla hyväksyttävää tuottaa.
Kolmas geeniteknologian synnyttämien eettisten ongelmien tyyppi liittyy riskeihin. Geeniteknologisten sovellutusten käyttöönottoa edeltää yleensä niin kutsuttu tieteellinen riskinarvio. Siinä selvitetään, kuinka suuria – tai pieniä – ovat tekniikan soveltamiseen liittyvät riskit. Voidaan esimerkiksi kysyä, millaisia ja kuinka suuria riskejä liittyy geenimuunnellun perunan viljelyyn Suomessa. Vaikka riskinarvio yleensä perustuu kokeelliseen tutkimukseen, sillä on aina myös eettinen ulottuvuus. Kysymys siitä, kuinka suuret ja minkälaatuiset riskit ovat hyväksyttäviä, on eettinen kysymys.
Neljänneksi geeniteknologia herättää eettisiä kysymyksiä, jotka syntyvät, kun sovellutus on (mahdollisesti tietyin rajoituksin) todettu moraalisesti hyväksyttäväksi ja otettu käyttöön. Nämä kysymykset tarkentavat eettisesti hyväksyttävää tapaa hyödyntää geeniteknologioita. Esimerkiksi geenimuuntelun hyväksymisen jälkeen ratkaistavaksi jää vielä kysymys siitä, tulisiko geenimuunneltujen organismien tai geenien patentointi sallia. Entä pitäisikö geenimuunnellut elintarvikkeet varustaa erityisellä merkinnällä? Vastaavasti geenitestien moraalinen hyväksyminen johtaa kysymään, tulisiko ihmisillä aina olla oikeus selvittää geneettiset ominaisuutensa? Entä millaiset ihmisten geeniperimää koskevat rekisterit tulisi sallia ja millä ehdoin ihmisten geenitietoja voidaan niihin tallentaa?
Viidenneksi geeniteknologia herättää eettisiä kysymyksiä, jotka liittyvät sen kulttuurisiin vaikutuksiin. Näkemyksemme geeniteknologiasta ja sen asemasta yhteiskunnassa vaikuttavat siihen, mitä ajattelemme asemastamme maailmankaikkeidessa ja kyvystämme hallita ympäröivää maailmaa. Se, millaisen roolin geeniteknologia yhteiskunnassa saa, vaikuttaa näin syvällisesti ja laajasti kulttuuriimme ja sen kehityssuuntiin.
Helena Siipi
yliassistentti
Turun yliopiston filosofian laitos