FAQ - Luonnonvarat ja bioteknologia
Miten luonnon geenivaroja suojellaan? Miten bio- ja geeniteknologia voivat olla siinä avuksi?
Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus eli biodiversiteettisopimus pyrkii turvaamaan valtioiden suvereenin oikeuden geenivaroihinsa. Tämä periaate on geenivarojen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevan järjestelmän (ABS-regiimin) kehittämisen lähtökohtana.
Sopimus pyrkii myös helpottamaan perintöainekseen ja sen hyväksikäyttöön liittyvän tiedon ja tekniikan saatavuutta. Tavoitteena on, että maat, joista geeniaines on peräisin, saisivat korvauksen geenivarojensa kaupallisen hyväksikäytön tuottamasta hyödystä. Tarkoituksena on turvata ennen kaikkea kehitysmaiden, alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen asema perintöainesta hyödynnettäessä.
Geneettisen monimuotoisuuden suojelu kytkeytyy suoraan eliölajien ja eliöyhteisöjen suojeluun. Suomessa luonnon geenivaroja suojellaan ensinnäkin suojelustrategioiden ja -ohjelmien avulla, osana yleistä luonnonsuojelua. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategiasta vuosille 2006–2016. Strategiaa täydentää toimenpideohjelma. Myös Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO ulottuu vuoteen 2016 asti.
Noin 9 prosenttia Suomen pinta-alasta on suojeltu luonnonsuojelu- ja erämaalailla. Valtioneuvosto on hyväksynyt seitsemän luonnonsuojeluohjelmaa: kansallis- ja luonnonpuisto-ohjelman sekä soiden, lintuvesien, harjujen, lehtojen, rantojen ja vanhojen metsien suojeluohjelmat.
Tietämyksen lisääntyessä mahdollisuudet geneettisen monimuotoisuuden suojeluun paranevat. Suomessa on tutkittu muun muassa Itämeren lohikalojen geneettistä muuntelua, minkä seurauksena tutkijat ovat huolestuneet luonnonkantojen perinnöllisen vaihtelun vähenemisestä. Erilaisten geenimuotojen suojelu on nykyisin tärkeä osa niin kalakantojen kuin muidenkin eliöryhmien suojelua.
Bio- ja geeniteknologia tarjoavat erityisesti tutkimus-, seuranta- ja kartoitusmenetelmiä luonnossa tapahtuvaan geenivarojen suojeluun. Teknologiat tarjoavat menetelmiä myös luonnon geenivarojen in vitro -säilyttämiseen esimerkiksi geenipankeissa.
Luonnon geenivarojen suojeluun osallistuvia instituutioita ja tutkimuslaitoksia ovat muun muassa Pohjoismainen Geenivarakeskus, MTT kasvigeenivaraohjelmineen ja metsien osalta Metla. Suomen ympäristökeskus pitää yllä biodiversiteettisopimuksen edellyttämää luonnon monimuotoisuuden Lumonet-tiedonvälitysjärjestelmää.
Biotekniikan neuvottelukunnan varapuheenjohtaja, ylitarkastaja Jyrki Pitkäjärvi ja
ylitarkastaja Marina von Weissenberg
Ympäristöministeriö