FAQ - Luonnonvarat ja bioteknologia
Mitä geenivaroilla tarkoitetaan, ja kuka niitä hyödyntää?
Geenivaroilla tarkoitetaan geeniainesta, joka on tai saattaa olla arvokasta. Tähän yleisesti hyväksyttyyn määritelmään sisältyy hyödyntämisen näkökulma.
Geenivarat ovat näin ollen osa perinnöllistä monimuotoisuutta, johon sisältyy myös sellainen perinnöllinen monimuotoisuus, jolla ei ole osoitettu tai arvioitu olevan hyötykäyttöä. Hyödyllä tarkoitetaan yleensä suoraa ja usein taloudellista hyötyä ihmiselle. Biodiversiteettisopimuksen mukaisesti geenivaroja tulee hyödyntää kestävällä tavalla sopusoinnussa biodiversiteetin yleisen suojeluvaatimuksen kanssa.
Geenivarojen säilyttämisellä on biologista, taloudellista, kulttuurista ja tieteellistä arvoa.
Suojeluun on ryhdytty, koska on huolestuttu geeniperimän kirjon kaventumisesta. Yhdellä jalostussonnilla voi olla jopa kymmeniätuhansia jälkeläisiä, ja ohran viljelyssä vain muutama lajike kattaa valtaosan viljelyalasta.
Tuottavuus ja satoisuus ovat olleet viime vuosikymmeninä halutuimmat ominaisuudet. Sen vuoksi muut piirteet, kuten eläinten terveys ja kasvien taudinkestävyys, ovat olleet vaarassa jäädä sivuosaan.
Alkuperäislajikkeiden ja -rotujen tärkein hyödyntämismuoto on kasvin- ja eläinjalostus. Jalostus perustuu geneettiseen muunteluun.
Koska tulevaisuuden tarpeita ei tunneta, on ylläpidettävä mahdollisimman erilaisia eläin- ja kasvikantoja. Muutaman kymmenen vuoden päästä jokin alkuperäiskarjan tai maatiaisviljan ominaisuus voi olla arvossaan.
Myös tieteelliset syyt puoltavat kasvikantojen ja eläinpopulaatioiden säilyttämistä. Biologinen tutkimus tarvitsee monipuolisen tutkimusaineiston. Maatiaiskannoista voi löytyä toiminnaltaan ja vaikutuksiltaan kiinnostavia geenejä.
Maatiaiskasvien ja -eläinten kasvattamiseen voidaan myös liittää erikoistuotteiden, esimerkiksi elintarvikkeiden, jatkojalostusta. Maatiaiseläimiä voidaan lisäksi käyttää erilaisten maisemointi-, hoiva-, kuntoutus- ja matkailupalvelujen tarjontaan.
Viljelykasvit ja kotieläimet kuuluvat myös kulttuuriperintöön. Ne ovat sinällään arvokkaita. Niiden historia kertoo, miten esi-isämme pysyivät hengissä ja millaisessa ympäristössä he elivät. Kasvikokoelmat ja alkuperäiskarjat voivatkin olla myös kulttuurinähtävyyksiä.
Neuvotteleva virkamies Tuula Pehu
Maa- ja metsätalousministeriö