FAQ - Luonnonvarat ja bioteknologia
Onko luonnonvarojen ja geenivarojen suojelu tällä hetkellä riittävää? Mitä siinä pitäisi erityisesti ottaa huomioon?
Biotekniikan innovaatiot uhkaavat yhä vakavammin geenivarojen suojelua. Riskinä on muuntogeenisten kasvien sekoittuminen luontaisiin lajeihin.
Olemme huolestuneita geenitekniikan käytön mahdollisista vaikutuksista Suomen herkkään luontoon. Myös pellot ovat osa ekosysteemiä.
Pidämme tärkeänä, että muuntogeeniset kasvit eristetään muista viljelykasveista ja muusta luonnosta. Eristysetäisyyden tulisi olla hyönteispölytteisillä kasveilla 3–5 kilometriä, joka on mehiläisten ja muiden
mesipistiäisten lentomatka. Tuulipölytteisten gm-kasvien viljelyä ei tulisi sallia, sillä kasvien eristäminen ei ole mahdollista.
Suomen luonnonsuojeluliitto
Maa- ja metsätalous sekä näistä riippuvaiset elintarvike- ja metsätalous perustuvat uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön. Ilmastonmuutoksen vuoksi ympäristömme, mukaan lukien maa- ja metsätaloudentalouden käytössä oleva ympäristö, on tällä hetkellä nopeasti muuttumassa. Sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin edellyttää, että meillä on käytössämme riittävästi geneettistä vaihtelua, ts. erilaisia ominaisuuksia, joita kasvin- ja eläinjalostuksen keinoin voidaan tarpeen mukaan ottaa käyttöön.
Geneettisen vaihtelun hyödyntämisen keskeisin edellytys on kasvi- ja eläingeenivarojen ylläpito, suojelu ja kestävä käyttö. Kansainvälisesti geenivarojen suojelu ja hyödyntäminen onkin saanut viime vuosina aivan uutta painoarvoa, myös poliittisella tasolla. Kansallisesti geenivarojen arvoa ei ole vielä riittävästi ymmärretty, mikä on näkynyt geenivaratyöhön käytettyjen resurssien niukkuudessa. Varat eivät ole riittävät ajatellen nykyisten kasvi- ja eläingeenivarakokoelmien tehokasta hoitoa ja kartuttamista sekä uusien lajien sisällyttämistä suojeluohjelmiin. Resurssit ovat suhteellisesti vähentyneet, vaikka niiden tarve on kasvamassa.
On erittäin tärkeätä pitää geenivarojen suojelu ja hyödyntäminen kasvi- ja eläinjalostuksessa keskeisellä sijalla, kun tehdään maataloustuotannon ja metsänviljelyn kehittämiseen liittyviä strategisia valintoja. Geenivarojen käytännön suojelu ja niihin kohdistuva korkeatasoinen tutkimus ovat perusedellytys sille, että voimme sopeuttaa maa- ja metsätaloustuotantomme ympäristönmuutoksiin kestävällä tavalla.
Neuvotteleva virkamies Tuula Pehu Maa- ja metsätalousministeriö