FAQ - Luonnonvarat ja bioteknologia
Onko ilmastonmuutos jo karannut käsistä, vai onko jotain vielä tehtävissä?
Lyhyt vastaus kysymyksen alkuosaan on ei, mutta toisaalta ehkä kyllä, ja loppuosaan ehdoton kyllä.
Karkuun päässyt kasvihuoneilmiö on teoriaa
Tiukan tieteellisesti ottaen karkuun päässeellä kasvihuoneilmiöllä tarkoitetaan tilaa, jossa planeetan lämpenemisen noidankehä on johtanut äärimmäiseen lopputulokseen: merten kiehumiseen. Teorialla on tavattu selittää naapuriplaneettamme Venuksen hillitön kuumuus, mutta paremmin se onnistuu pykälää lievemmällä, niin sanotulla kostean kasvihuoneilmiön teorialla. Siinä meret höyrystyvät hiljakseen.
Merten höyrystymiseen riittää maapallon keskilämpötilan nousu nykyisestä 30–40 asteella. Teoriassa maapallon nykyisten, merenpohjassa piilevien metaaniesiintymien vapautuminen riittäisi nostamaan lämpötilan yli kriittisen pisteen, mutta skenaarion toteutuminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Kasvihuoneilmiön täydellinen ”karkuun” pääseminen onkin mielenkiintoinen lähinnä ajatusleikkinä.
Vaarallinen ilmastonmuutos on käytännössä varmaa
Vaarallisen ilmastonmuutoksen rajana on sen sijaan tavattu pitää 2 asteen lämpenemistä esiteolliseen aikaan verrattuna. Tämän ylittyminen muun muassa äärevöittäisi sääilmiöitä, aiheuttaisi lajien sukupuuttoja ja johtaisi Grönlannin mannerjäätikön lähes täydelliseen sulamiseen. Aivan viime aikoina tutkijat ovat tosin alkaneet viestiä, että ilmastonmuutos käy itse asiassa vaaralliseksi jo huomattavasti ennen kuin 2 astetta ylittyy. Nyt esimerkiksi pohditaan ovatko Australia ja Yhdysvaltain lounaisosat alkaneet jo kuivua peruuttamattomasti.
Toisaalta samaan aikaan tutkijat alkavat olla yksimielisiä siitä, että edes 2 asteen riskirajan alapuolella pysyminen ei enää onnistu. Tähän mennessä lämpötila on noussut noin 0,8 astetta, ja esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo toteaa nykyään esityksissään, että 2–3 (!) asteen lämpeneminen on jo ”lähes väistämätön”.
Uusimman tutkimustiedon valossa näyttää vieläpä siltä, että lämpeneminen tuskin pysähtyy mainittuun 2–3 asteeseen, vaikka ihmiskunta päästönsä kuriin saisikin. Ihmisen aiheuttama lämpöärsyke nimittäin laukaissee maapallon ilmastojärjestelmässä sellaisia takaisinkytkentöjä (kuten ikiroudan sulaminen), jotka vuosisadassa tai parissa todennäköisesti tuplaavat lämpenemisen 4–6 asteeseen. Tutkijat arvioivat, että 4 asteen lämpeneminen ylittäisi niin ekosysteemien kuin yhteiskuntienkin sopeutumiskyvyn.
Sitä, onko edessä häämöttävän ilmastoloikan kynnys jo ylittynyt, ei varmuudella tiedetä. Itse asiassa mitään yksittäistä keikahduspistettä tuskin voidaan määritellä edes jälkeenkään päin. Tämän epätietoisuuden kanssa on nyt kuitenkin elettävä ja toimittava sen puolesta, että pahimpien skenaarioiden toteutumiselta vielä sittenkin vältyttäisiin.
Mitä tehdä?
Ratkaisu on yksinkertainen: Kasvihuonekaasujen päästöt on lopetettava mahdollisimman nopeasti. Kokonaan. Maailmanlaajuisesti. Tätä nykyä puhutaan yleisesti päästöjen leikkaamisesta 100 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Tavoitetaso on kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa, mutta senkään toteutuminen ei enää takaa lämpenemisen pysähtymistä siedettäviin rajoihin.
Lisäksi pohdiskellaan erilaisia keinoja viilentää maapalloa, muun muassa sirottelemalla rikkihiukkasia yläilmakehään, ja hiilidioksidin imemisestä pois ilmakehästä. Näistä konsteista minä uskon lähinnä siihen hiilinielun lisäykseen, joka voitaisiin saada, jos maailman metsien annettaisiin kasvaa rauhassa. Tämä edellyttäisi metsien massiivista rauhoittamista – myös Suomessa.
Kiireellisin yksittäinen asia on asettaa kasvihuonekaasujen päästöille niin korkea hinta, ettei niiden päästäminen ole millään aikaperspektiivillä taloudellisesti kannattavaa.
Pasi Toiviainen
Tiedetoimittaja, tietokirjailija