Biolääketiede
Voiko istukkaveren kantasoluista kloonata ihmisen?
Kloonauksessa kopioidaan jo syntynyt/muodostunut yksilö lähtien liikkeelle varhaisimmasta mahdollisesta yksilön kehitysasteesta, hedelmöittyneestä munasolusta. Kloonauksessa hyödynnetään munasolujen sisään kirjoitettua, munasolujen/varhaisalkioiden omasta genomista riippumatonta ohjeistusta käynnistää yksilönkehitys aktivoivan signaalin niin määrätessä sekä sitä, että kaikki meissäkin olevat solut sisältävät tehtävistään riippumatta geeneiltään täysin samanlaiset, kaikki mahdolliset geenit sisältävät tumat. Normaalisti kehityksen käynnistävän signaalin antaa munasoluun tunkeutuva siittiö, joka samalla tuo uuteen yksilöön puolet tämän geeniperimästä. Kloonauksessa kopioitavan yksilön jostain solusta eristettään tuma, joka siirretään tumattomaan (= tuma poistettu) munasoluun ja kehitys käynnistetään aktivoimalla munasolu esimerkiksi sopivalla sähköisellä ärsykkeellä. Tämän jälkeen aktivoitu munasolu alkaa jakautumaan ja muodostamaan varhaisalkiota omien ohjeidensa mukaisesti.
Oleellinen komponentti kloonauksessa on siis kehityskykyinen munasolu, johon kloonattavan yksilön tuma siirretään. Useiden eläimillä tehtyjen kokeiden perusteella myös sillä, minkä solun tuma munasoluun siirretään, on merkitystä kloonauksen onnistumiselle. Yksilönkehityksen kuluessa ja solujen erilaistuessa lopullisiin tehtäviinsä, joidenkin solujen genomia muokataan ilmeisesti niin, että vaikka se siirrettäisiinkin
yksilönkehityksen "alkuolosuhteisiin", yksilönkehitys ei käynnisty tai etene normaalilla tavalla. Mitä varhaisemmasta solutyypistä on kyse, sitä paremmin kloonaus näyttäisi onnistuvan. Istukkaveren kantasolut ovat kehitysasteeltaan todennäköisesti riittävän varhaisia, jotta kloonaus niiden tumilla voisi onnistua. Vastaus esitettyyn kysymykseen voisikin olla: "Todennäköisesti kyllä, istukkaveren kantasoluja voi käyttää kloonaukseen, mutta munasolut ovat kloonauksen mahdollistava komponentti".
FT Timo Tuuri
Väestöliiton lapsettomuusklinikka