FAQ - Bioalan sovellukset
Voiko geenitekniikalla kehitellä Suomessa paremmin pärjääviä viljalajeja?
Kyllä. Meillä viljeltävät viljalajit ja -lajikkeethan eivät kuulu maamme alkuperäiseen lajistoon, vaan ovat kulkeutuneet tänne aikojen myötä eri puolilta maailmaa jo jossain määrin jalostettuina. Sen jälkeen niitä on jalostettu edelleen Suomessa tai lähialueilla. Tässä suhteessa myös ns. luomuviljeltävät lajikkeet ovat siten pitkälle jalostettuja eikä niitä esiinny sellaisenaan alkuperäisenä luonnossa. Ihminen on siis aikojen myötä valjastanut osan kasvikunnasta paremmin omaa toimintaansa palvelevaksi.
Useita viljelykasvilajeja viljellään hyvin laajalti ympäri maailmaa erilaisilla ilmastovyöhykkeillä ja alueilla. Aikojen kuluessa on jalostunut kullekin alueelle mahdollisimman hyvin sopeutuneita kasvimuotoja. Geenitutkimus on viime aikoina pystynyt löytämään kasvien geenejä, jotka säätelevät kasvien sopeutumista erilaisiin ympäristöolosuhteisiin. On löydetty geenejä, jotka auttavat kasvia sopeutumaan kuivuuteen tai kylmyyteen tai kohtaamaan tuholaisia tai tauteja. Tätä tietoa on mahdollisuus käyttää jalostettaessa viljelykasveja yhä satoisammiksi.
Geenitietoon perustuva jalostus tapahtuu ensisijaisesti valinnan kautta. Mutta sen sijaan että jatkettaisiin vain kasvien kasvun seuraamista kuten tähän asti, nyt tulee mahdolliseksi seurata tiettyjen hyödyllisten geenimuotojen periytyvyyttä jalostuspopulaatioissa ja suunnitella risteytyksiä tämän perusteella. Geenitiedon avulla on siis mahdollista tehostaa jalostusmenetelmää, jolla kaikki nykyiset viljeltävät lajit ja lajikkeet on jalostettu.
Toinen mahdollisuus käyttää geenitietoa on tehdä geeninsiirtoja käyttäen molekyylibiologian menetelmiä. Tällöinkin siirrettävät jalostusta tehostavat geenit voivat olla peräisin samasta tai läheisestä lajista tai lajikkeesta, mutta vaihtoehtoisesti myös etäisemmästä lajista. Viime aikoina on paljon keskusteltu geeninsiirron soveltuvuudesta kasvinjalostukseen. Parhaillaan on menossa aikakausi, jossa tähän liittyviä riskejä kartoitetaan intensiivisesti, ja jonka jälkeen sitten tehtäneen päätöksiä menetelmän soveltamisesta käytäntöön. Tässä päätöksenteossa jokainen perusteltu mielipide on yhtä tärkeä riippumatta henkilön taustasta. Kasvitieteelliseltä kannalta tässä on tyypillisesti kysymys ihmisen usein vuosisatoja jatkuneen jalostustoiminnan kautta syntyneiden sinänsä keinotekoiseen peltoviljelyyn sopeutuneiden muotojen muokkaamisesta edelleen. Geeninsiirto on tällöin nähtävissä uusimpana askeleena lukuisten edeltäneiden viljelykasvin perimää muuttaneiden jalostustapahtumien ketjussa.
Yrjö Helariutta
professori
Biotekniikan Instituutti